Tulimiekka

Ihan hyvää fantasiaahan tämä on, tosin ei yltänyt läheskään suosikkeihini. :) Perustasoa, aika ennalta-arvattavaa, mutta mikäs siinä. Toisessa kirjassa Charlemagne (mikä on todella hieno nimi) on pääosassa. Hän on Oskanin ja ensimmäisen kirjan sankarittaren Thirrinin poika. (Luonnollisesti.) Tarina on erilainen, hieman syvempi ja tavallaan isompi, laajempi. Paksumpikin. ;) Kasvutarina, ja päähenkilö on kerrankin vammainen. Ei kaikkivoiva überhyvä miekkailijasoturi, vaan kampurajalkainen pikkupoika. Tosin välttämätöntä kehitystä tapahtuu, mutta alkuasetelma ei ole tavallisimpia, toisin kuin ensimmäisessä osassa. :) Pointseja siitä. Tarinana kuitenkin hieno, neljän tähden arvoinen. Parempi kuin aloitusosa. Se, mikä sarjassa kuitenkin eniten feilaa, (edelleen toisessa osassa, samaa sanoin jo ensimmäisestä) on pahikset. Scipio Bellorum kätyreineen on jotenkin perin epäuskottavaa perusfantasiavastusta; motiivi maailmanvalloitus ja perusluonteenpiirre ilkeys. Ei mitenkään omaperäistä, ei kiinnostavaa. :/ Mutta luettavaa näissä silti on, ja jos vähänkään jaksaa niin lukekaa. :p

Olin innolla odottanut Jäämaan Huuto kirjalle jatkoa enkä pettynyt ostaessani tämän. Kirja on erittäin taitavasti kirjoitettu eikä siinä ei tehdä sitä virhettä että pelastettaisiin kaikki hyvän puolen sankarit, mikä on joissain kirjoissa pieni ongelma. Suunnilleen ainoa ongelma kirjassa oli, ettei armeijoiden koosta saanut suuruuden tuntua mikä harmitti minua suuresti, koska kirjan edellistä osaa lukiessa saattoi sielunsa silmin nähdä armeijat elävinä. Erityisesti Oskan oli kuvattu taitavasti tämän käyttäessä maagisia kykyjään. Olisi suuri loukkaus jos näistä kirjoista ei tehtäisi elokuvia.