Kuuden piiri · #3
Alkuteos ilmestynyt 2006. Suomentanut Anna Salo. Sidottu, kansipaperi.
Fantasiatrilogian jännittävä päätösosa
Huoli tulevaisuudesta leijuu raskaana Geallin maan yllä. Jumalatar Morriganin käskystä kuuden soturin piiri kokoaa joukkoja taisteluun vampyyrikuningatar Lilithin verenhimoista armeijaa vastaan, mutta tilanne tuntuu toivottomalta. Glenna-noita ja Hoyt-velho yrittävät murtaa mustan Midirin voiman taikakeinoin sillä aikaa kun vampyyrinmetsästäjä Blair ja muodonmuuttaja Larkin värväävät tukijoukkoja.
Hoytin vampyyriveli Cianin ja prinsessa Moiran välille leimahtava intohimo ei anna heille rauhaa. Sokeana hetkenä Moira pyytää Cianilta palvelusta, jollaisesta tämä voi tuskin kieltäytyä. Geallin joukot kärsivät raskaita tappioita jo ennen varsinaisen taistelun alkua, kun Lilithin enkelikasvoinen ottopoika riistäytyy tekemään julmia kolttosiaan. Nujertaako Lilithin ylivoima Geallin soturit? Onko maa tuomittu ikuiseen pimeyteen?
Hiljaisuuden laakso on Nora Robertsin suositun fantasiatrilogian päätösosa. Aiemmin ovat ilmestyneet Morriganin risti ja Jumalten tanssi.
Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Keskinkertainen trilogia, jossa muutama pahasti vaivaava epäloogisuus.
Mm. miksi Lilith haluaa tuhota ihmiskunnan? Mitä vamppyyrit sitten söisivät? Miksi Larkin taistelee mieluummin ihmisenä kuin jonain hirviönä? Miksi voimallinen velho Midir pokkuroi häntä halveksivaa Lilithiä? Eikö lapsille tarinaa kertova vanha mies käytä välillä aika rohkeita kuvauksia...?
Upea lopetus hienolle tarinalle. Loppu oli kuitenkin hieman ennalta-arvattava ja suomentaminen paikoittain tökeröä, mutta niistä vain pieni miinus.
Joka tapauksessa nautinnollista ja tunnerikasta luettavaa alusta loppuu saakka. Suosittelen kaikille jotka nauttivat paranormaalista romantiikasta. Kärkeen meni ainakin minun listallani.
Vielä parempi kuin edelliset osat. Lukemisen arvoinen trilogia.
Ihastuttavan sarjan päätösosa. Aivan fantastinen. Pääosissa taas Moira ja ?Cian? Enpä olisi uskonut mutta muita ei ollutkaan enää jäljellä. Ensimmäisessä osassa tuntui siltä että Moira pelkäsi ja halveksui Ciania sen takia mikä hän oli. Ehkä niin oli tarkoitettu.
Lilith joukkoineen on aiheuttanut piirille suurta tuhoa ja murhetta mutta kaiken sen keskellä he löytävät itsensä, toisensa ja jopa rakkauden. Moiran ja Cian ovat olleet lempihahmoni koko Kirjasarjassa. En tiedä syytä. Ehkä sen takia että pidän itse Cianin kaltaisista pojista ja olen itse Moiran kaltainen. :)
Täynnä huumoria, rakkautta ja intohimoa. Lopetuskin oli ihana ja Cianin viesti sai kyyneleet silmiin. Aluksi en tajunnut sitä että miksi joku vanha ukko kertoo tätä tarinaa. eikä ollut mitään hajua miten se tähän kirjasarjaan liittyi. No lopussa sen sain selville ja täytyy sanoa että taitavasti Roberts sen sinne mukaan sai. Että joku oikeasti kertoisi tätä tarinaa eikä vain käytettäisi sitä ainaista kulutettua ettäse tapahtuu juuri nyt ja että joku vain kertoo siitä tai sitten joku lukee sen päiväkirjasta. Jos nyt tajusitte. Ihana päätös Ihanalle kirjasarjalle.
Ah, rakastin niin paljon tätä kirjaa. Vaihtuvia mielenkiintoisia tapahtumia ja tietenkin Cian, joka nousi jo trilogian ensimmäisessä osassa suosikiksi! Moiran ja Cianin suhteen eteneminen oli herkullista luettavaa ja kirjojen huumori jaksoi tälläkin kerralla naurattaa kovasti. Pienenä miinuksena tässäkin kirjassa joidenkin asioiden pitkäveteisyys. Itse kun pidän kirjoista, joissa ei jäädä "märehtimään" tapahtumia. Kaiken kaikkiaan upea lukukokemus ja tekisi melkein mieli lukea kirja heti uudelleen!
