Cathyn kirja

Olisin luultavasti pitänyt tästä kirjasta enemmän yläasteikäisenä. Siksi hieman yllätyin, kun selvisi, että päähenkilö on juuri täyttämässä 18-vuotta. Oletin Cathyn olevan paljon nuorempi. Todisteiden lisääminen kirjaan oli kiva juttu ja suosittelen lukemaan niitä siinä järjestyksessä, kun ne tarinassa putkahtelee esiin. Muutama todiste (sanomalehtileikkeet ja sukupuu) nimittäin oli syytä lukea vasta, kun kirjan oli lukenut loppuun, että niistä ymmärtää jotain. Niinkuin oletinkin niin osa noista todisteista on hävinnyt kirjastossa ajan kuluessa johonkin :( Se ei tietenkään ole kirjailijan vika.
Pidin todella paljon siitä, että sukupuun arvoituksen sai ratkaista ihan itse sen sijaan, että olisi lukenut kuinka päähenkilö sen ratkaisee. Ihan viihdyttävä lukukokemus :)

Kirjan idea on erittäin hyvä, mutta juoni sekä kirjasta "erikoisen" tekevät todisteet olisi voitu toteuttaa paremmin. Juoni on täynnä turhanpäiväistä, mukahauskaa toistoa. Se etenee suhteellisen sujuvasti eteenpäin, vaikka tapahtumat eivät hirveän realistisia olekaan. Kirja on myös selkeästi huonompi suomenkielisenä versiona, sillä se on kirjoitettu kuten englanninkielinen teinityttö sen kirjoittaisi: on netistä löytyviä lyhenteitä ja slangia, jota ei voi onnistuneesti suomentaa.

Päähenkilö Cathy jää hieman hämäräksi. Kuka hän on, minkä näköinen, missä asuu? Kirjoitustyylin perusteella hän on hyvin lapsellinen, mikä alkaa jossain vaiheessa kirjaa ottamaan päähän. Hän tekee tyhmiä päätöksiä, joita ei yksikään oikea ihminen tekisi. Myös kirjan muut henkilöt jäävät melko tuntemattomiksi. Faktaa henkilöistä ripotellaan pitkin kirjaa, joten lukijan tehtäväksi jää muodostaa kokonaiskuva heistä. Ehkä myöhemmissä kirjoissa selviää tarkemmin..

Odotin kirjan todisteiden olevan hieman erilaisia, kuin mitä ne nyt ovat. Oletin myös kirjan osoittavan aina, kun tulisi käyttää todisteita. Nyt jää täysin lukijan varaan, käytätkö todisteita vai et. Kirjan kyllä ymmärtää ilmankin, mutta se ei taida ihan sen pointti olla... Nettisivut ovat ihan hyvä idea, en vain ymmärrä, miten ne auttavat mitenkään mihinkään, jos missään vaiheessa ei kerrota, että sieltäkin pitää vilkaista..

Kirjan lopetus on melko ennalta-arvattava, ja se jää pahasti kesken. Jos haluaa ymmärtää jotain tästä kirjasta, on melkein pakko lukea myös seuraava osa. Kirjan ulkonäöstä tulee iso plussa, piirustukset tekstin lomassa ovat humoristisia ja sopivat hyvin tähän kirjaan.

Audiovisuaalisen viihteen aikakautena kirjojenkin on pyrittävä olemaan enemmän kuin kirjoja, autenttisen tuntuisia paloja toisista todellisuuksista. Cathyn kirjan tapauksessa materiaalinen kokonaisuus onkin todella huolellisesti rakennettu muistuttamaan töherreltyä päiväkirjaa, ja ohessa seuraa kunnioitusta herättävä läjä erilaisia ”dokumentteja” nenäliinasta revittyyn valokuvaan. Ennen kuin on lukenut sivuakaan, teoksen antia innostuu tutkimaan.

Vaan valitettavasti, kun tarina on luettu, on todettava, ettei sen kiinnostava formaatti pelasta sen onttouttaan kumisevaa sisältöä. Tarina on tulvillaan nuoremmiksi ja modernimmiksi tuunattuja Neiti Etsivä -kliseitä ja henkilöhahmot ovat parhaimmillaankin karikatyyrisiä, täsmälleen sellaisia kuin keski-ikäiset miehet (ks. kirjailija) kuvittelevat teinityttöjen olevan. Pahimman maun suuhun jättää kuitenkin tökerö loppuratkaisu, joka lähinnä kehottaa nuorta lukijaa ostamaan myös jatko-osan.

Ajatus monimateriaalisesta nuortenkirjasta on toki kaunis ja uppoaa varmasti yleisöönsä, mutta itse kirjallisen aineksen jättäminen näin puolitiehen on lukijan kuin lukijan aliarvioimista. Tartuin tähän teokseen ”ammatillisesta kiinnostuksesta” tämän tyyppisen oheismateriaalin käyttöön, ja se oli paremmin tehtyä kuin odotin, mutta huonommin sidottu tarinaan kuin osasin kuvitellakaan. Jatko-osa tai edes kirjailijan muu tuotanto eivät houkuttele lainkaan.