Uumen

Sidottu, kansipaperi.

Kalevi Jäntin palkinto 1996.

Nuori mies istuu huoneessaan, ulkona sataa lunta. Hänen lapsuutensa on kadonnut, ja nykyisyys on täynnä selittämättömyyksiä: ystävä muuttui siaksi hänen silmiensä edessä, fosforinhohtoinen tyttö liukui kaupungin lävitse kuin aave. Tunkeutumalla yhä syvemmälle itseensä mies yrittää tavoittaa olemassaolon mysteerin: löytyykö synkimmästä kuilusta se lohtu, se viimeinen valo jota hän etsii, rakkaus, armo, anteeksianto? Vai onko kenties niin, ettei ole muuta kuin valoton uumen, jossa oma piinaava ääni risteilee?

Uumen on kiehtova moraliteetti, tunnustuskirja, kirous ja rukous, raadollinen ja kaunis.