Fantasmagoria ja muita runoja
Alkuteos ilmestynyt 1869. Suomentanut Ville-Juhani Sutinen. Nidottu.
Lewis Carroll muistetaan fantastisesta, kulttimaineeseen nousseesta teoksestaan Liisan seikkailut ihmemaassa (1865). Monialainen Carroll toimi myös valokuvaajana ja laati kunnianhimoisia tekstejä aina loruista matemaattiseen tutkimukseen asti. 1869 Carroll julkaisi ensimmäisen runoniteensä, mielikuvituksellisen Fantasmagoria ja muita runoja. Leikkimielisyydestään, mielikuvituksellisesta tematiikastaan ja tarinallisuudestaan huolimatta teos ei ole silkka lastenkirja. Siinä on hämärä, syvästi vakava ja traaginen pohjavire pinnan leppeän ornamentaalisuuden ja värikkään näynomaisuuden alla. Teos kantaa mukanaan myyttisen maailman ja viattomuuden menettämisen sävyä. Viktoriaanisen maailmankuvan herkkähipiäinen tekopyhyys saa kyytiä huumorin kautta käsitellyissä raskaissa aiheissa.
Suomentaja Ville-Juhani Sutinen on laatinut teokseen esisanan ja selitysosion.
”Ville-Juhani Sutinen onkin suomentaja tehnyt aimo urakan, Carrollin kaltaisen verbaaliakrobaatin tekstin kääntäminen on haaste tilanteessa missä tahansa, mutta kun rytmi ja tyyli kannattelevat vahvasti, ja vieläpä runoa, on suomentajan osoitettava poikkeuksellista luovuutta. Sutinen onnistuu koitoksessaan, ja eritoten herkillinen kieli ja tyylille uskolliset sanavalinnat ylläpitävät carrollmaista nurinkurisen apeaa tunnelmaa.” – Minerva Pietilä, Lukufiilis
”Runoja hallitsevat eeppisyys ja huumori, ideat ovat harkittuja ja Carroll yllättää jopa runoarvoituksilla.” – Joni Pyysalo, Suomen kuvalehti
Lewis Carroll
Lewis Carroll (1832–1898), oikealta nimeltään Charles Lutwidge Dodgson, oli englantilainen matemaatikko ja kirjailija. Carroll kasvoi 11-lapsisessa perheessä, mikä teki hänelle aikuisenakin lasten kanssa olemisen vaivattomaksi. Hän opiskeli Oxfordissa ja toimi matematiikan ja logiikan opettajana samassa yliopistossa. Dodgson julkaisi matemaattisia teoksia, mutta hänet tunnetaan parhaiten klassikoiksi muodostuneista teoksistaan Alicen seikkailut ihmemaassa (1865) ja Alice Peilintakamaassa (1871).
Alicen seikkailujen taustalla on tarina, jonka Dodgson kertoi souturetkellä Thamesjoella tuttavaperheensä Liddellien kolmelle tyttärelle heinäkuussa vuonna 1862. Yksi heistä oli tuolloin kymmenvuotias Alice, josta tuli tarinan nimihenkilö. Alice vaati Dodgsonia kirjoittamaan tarinan talteen minkä tämä tekikin. Myöhemmin Dodgson julkaisi tarinan laajennetun version vuonna 1865 salanimellä Lewis Carroll.
Lewis Carroll mullisti lastenkirjallisuutta kirjoittamalla aivan uudella tavalla. Teoksessa ei siirrytä fantasiamaailmaan, vaan todellisuus kuvataan mielettömänä. Aikuisten arvot ja todellisuuskäsitys kyseenalaistuvat. Viileiden ja pöyhkeiden aikuisten tavoista ja opettavaisuudesta tehdään pilkkaa. Ihmemaan asukkaat kiusaavat jatkuvasti Alicea siitä, ettei tämä pysty ymmärtämään heidän maailmaansa. Alicea houkutellaan jatkuvasti esittämään kysymyksiä ja samalla kaikki Alicen vastaukset joutuvat naurunalaiseksi. Kirjailija on kuvannut itsensä kirjassa Dodona, koska änkytti: Do-do-Dodgson.
Kirjan ensimmäisen suomennoksen Liisan seikkailut ihmemaailmassa teki lasten- ja nuortenkirjailija Anni Swan vuonna 1906. Nonsense-kirjallisuuden kääntäjänä tunnettu lastenkirjailija Kirsi Kunnas ryhtyi yhdessä Eeva-Liisa Mannerin kanssa kääntämään teosta uudenaikaisempaan muotoon ja Liisan seikkailut ihmemaassa ilmestyi vuonna 1972. Tuomas Nevanlinnan käännös Liisa Ihmemaassa vuodelta 2000 on suunnattu lapsiyleisölle.
Alice Martinin suomennoksissa Alicen seikkailut ihmemaassa (1995) ja Alice Peilintakamaassa (2009) keskushenkilö on nimeltään Alice, muissa suomennoksissa nimi on suomalaistettu Liisaksi.
Muita teoksia kirjailijalta Lewis Carroll
