Kirja tuli luettua, koska ei ollut tietokonetta eikä mitään muutakaan muuta siinä käden ulottuvilla, kun tädillä olin taannoin käymässä. Kirja tuli valittua, koska siinä oli tapahtumapaikkana kiehtova Japani sekä taistelutaidoista puhetta.
Enkä pettynyt - hyvällä kielellä työstetyssä tarinassa samaistuu Hinetoshiin, joka on ainoa sukunsa elossa oleva jäsen, orpo, jonka mestari Nageru otti huostaansa. Hinetoshi ei milloinkaan saisi näyttää vaaleita hiuksiaan; vaaleat hiukset olivat hänen sukunsa merkki, ja niin monet tahtoisivat tappaa Baruno-suvun viimeisen...
Tarina vie mukanaan. Syy miksi jatketaan, on se, että Nageru haluaa auttaa nuorta huollettavaansa selviytymään, ja kun he kuulevat, että keisarin poika on sairastunut, Nageru aikoo lähteä viemään lääkettä keisarin jälkeläiselle. Nageru jättää Hinetoshin ihmisten keskelle taistelukouluun, missä tapahtumat seuraavat toista...
Suosittelen itämaisista taistelutaidoista, feodaaliajan Japanista ja itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille.
