Herland

Alkuteos ilmestynyt 1915. Suomentanut Ville-Juhani Sutinen. Nidottu.

Tähtivaeltaja-palkintoehdokas 2010.

Millaisia naiset olisivat, jos he eivät olisi eläneet patriarkaalisen kulttuurin orjina, vaan itsenäisinä ja luovina ihmisinä? Tätä kysyy Charlotte Perkins Gilman (1860–1935) klassikoksi nousseessa maailman ensimmäisessä feministisessä utopiaromaanissa Herland (1915). Se kertoo tutkimusmatkailijoiden löytämästä naisten asuttamasta syrjäisestä maasta, josta miehet ovat kuolleet sukupuuttoon. Herland on ajallaan järkyttänyt ja uusia suuntia luodannut kertomus korkealle järjestyneestä yhteiskunnasta, joka elää luonnon kanssa harmoniassa. Se tekee 1900-luvun maailmasta kokonaisemman esitellessään naisten tukahdutettuja vahvuuksia ihmisinä.

Suomentaja Ville-Juhani Sutinen on laatinut teokselle esipuheen ja suomentanut sen liitteeksi bengalilaisen feministin Begum Rokeya Sakhawat Hossainin (1880–1932) novelliklassikon Sulttaanittaren uni (1901).

Ote kirjasta:

”Kaikkialla vallitsi kauneus, järjestys, täydellinen puhtaus ja mitä miellyttävintä kodin tuntu. Kun lä­hestyimme kaupungin keskustaa, taloja oli enemmän, ja lopulta ne sijaitsivat aivan vieri vieressä, kunnes laa­jenivat rönsyileviksi palatseiksi puistojen ja aukioiden välissä ja muistuttivat hieman ruohokenttien ympä­röimiä college-rakennuksia.

Kun käännyimme kadunkulmasta, saavuimme leve­älle päällystetylle aukiolle ja näimme edessämme jou­kon naisia, jotka seisoivat lähekkäin tasaisesti järjestäy­tyneinä ja odottivat ilmeisesti juuri meitä.

Pysähdyimme hetkeksi ja katsoimme taaksemme. Toinen joukko sulki tuloreittimme ja he marssivat eteenpäin olkapäät toisten olkapäissä kiinni. Me jat­koimme kävelyä – ei vaikuttanut olevan muita vaih­toehtoja – ja huomasimme pian olevamme yhteen kulkeneiden joukkojen piirittämiä. Kaikki heistä oli­vat naisia, mutta…

He eivät olleet nuoria. He eivät olleet vanhoja. He eivät olleet kauniita, jos ajatellaan tyttömäistä kauneut­ta. He eivät olleet missään määrin raivokkaita. Ja silti, kun tarkastelin heidän tyyniä, vakavia, viisaita, täy­sin pelottomia ja ilmeisen vakuuttuneita ja päättäväi­siä kasvojaan, koin kummallisen, jo varhain syntyneen tunteen, jota etsin syvältä muististani, kunnes viimein ymmärsin sen alkuperän. Se oli tunne siitä, että on toi­vottomasti väärässä paikassa, jonka olin kokenut niin usein varhaisessa nuoruudessani kun lyhyiden jalkojen äärimmäisimmätkään ponnistukset eivät onnistuneet viemään minua kouluun ajoissa.”

**

”Feministisen utopiakirjallisuuden varhaisklassikko pohtii yhä ajankohtaisia teemoja sukupuolesta ja yhteiskuntamuodoista.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati