Munkki
Alkuteos The Monk: A Romance ilmestynyt 1796. Suomentanut Mika Rassi. Jälkisanat Päivi Mehtonen. Sidottu.
Madridilaisessa kapusiiniluostarissa asuu kolmissakymmenissä oleva munkki Ambrosio, tahraton ja hurskas Pyhä Mies, jota koko kaupunki ihailee. Mutta kestävätkö Jumalalle vannotut valat, kun Ambrosion tukahdetut halut pääsevät yllättäen valloilleen luostarin eristyksessä? Syvälle sielun turmelukseen syöksyvän munkin kertomukseen punoutuu onnettomia rakkaustarinoita, seikkailuja öisten metsien ryöväreiden ja kummitusten kynsissä sekä kidutusta ja väkivaltaa hautaholveissa mätänevien ruumiiden keskellä.
Matthew Gregory Lewis (1775–1818) kirjoitti tunnetuimman teoksensa Munkki hieman alle 20-vuotiaana noin kahden ja puolen kuukauden aikana. Nuori peloton tekijä maalasi brittiläisen gotiikan uranuurtajien Horace Walpolen, William Beckfordin ja Ann Radcliffen kuvastolle jatkoa paljastavalla tyylillään. Lewisin romaani on yhtä aikaa kauhukertomus, sosiaalinen farssi ja psykologinen jännitysnäytelmä. Siitä ovat imeneet innoitusta lukemattomat myöhemmin pelon liepeillä kirjoittaneet, niin Mary Shelley kuin E. T. A. Hoffmann.
Käyttäjät lukeneet myös
Matthew Gregory Lewis
Matthew Gregory Lewis (1775–1818) oli englantilainen kirjailija. Hänen vuonna 1796 ilmestynyt goottilainen romanssinsa Munkki sai kuuluisuutta sensaatiomaisella sisällöllään. Muun muassa lordi Byron ja markiisi de Sade arvostivat teosta.
Isänsä kuoltua Lewis peri suuren omaisuuden. Hän vieraili Percy Bysshe Shelleyn ja Mary Shelleyn luona Genevessä Sveitsissä kesällä 1816. Vuonna 1817 hän kävi toista kertaa tarkastamassa omistuksiaan Jamaikalla. Lewis halusi tutustua paremmin orjaväestön tilanteeseen ja kohentaa heidän olojaan. Trooppisen ilmaston aiheuttamat rasitukset aiheuttivat hänelle kuumeen, josta seurasi kotimatkalla kuolema.
Lähteitä
Kirja-arviot ja kommentit
Olen positiivisesti yllättynyt. Odotin suoraviivaista, hankalaa luettavaa ja ehkä tylsääkin tarinaa, mutta sitä se ei ollut. Kertomuksessa on mukavasti mutkikkuutta, missä eri henkilöiden tarinat kohtaavat. Juonta kuljetetaan hyvin sattumustenkin siivittämänä eikä tapahtumien kulkua voi ennalta arvata. Tarinassa on jännityksen sekä kauhun ohella myös rakkaustarinoita. Kerronnassa on ajan hengen mukaista melodraamaa ja kerronta on kuvailevaa ja maalailevaa, mutta toisaalta tarinassa on raakuutta ja rohkeutta, mitä en uskonut 1700-luvulla kirjoitetussa romaanissa esiintyvän. Kirjaa lukee vaivatta, epäilemättä hyvällä suomennoksella on myös osuutensa sujuvuuteen.