Hugo Cabret: Kuvaromaani
Alkuteos ilmestynyt 2007. Suomentanut Helene Bützow. Sidottu.
Caldecott Medal -palkinto.
Kirja jossa kaksi kolmasosaa tarinasta on kerrottu kuvin, yksi kolmasosa sanoin.
Brian Selznickin Hugo Cabret on aivan uudenlainen romaani, kirja jossa
kaksi kolmasosaa tarinasta on kerrottu kuvin, yksi kolmasosa sanoin.
Teksti ei siis selitä kuvia, vaan jatkaa siitä, mihin kuvakertomus
päättyy. Tämä ainutlaatuinen teos on yhtä aikaa seikkailu,
salapoliisitarina ja sukellus elokuvataiteen historiaan.
”Kapteeni”, isä oli sanonut Hugolle joka oli jo sängyssä. ”Anteeksi,
että tulen näin myöhään, mutta löysin museosta hyvin kiehtovan
kapineen… se oli ullakolla. Kaikesta päätellen kukaan museon väestä ei
tiedä, miten se on joutunut sinne. Se on kaunein ja mutkikkain kone
jonka olen koskaan nähnyt. On todella vahinko, ettei museo ole pitänyt
siitä huolta.”
”Mikä se on?” Hugo kysyi.
”Automaatti, itseliikkuja.”
Hugon isä oli kelloseppä ja mekaanikko, jonka kallein aarre oli hänen
museon ullakolta löytämänsä arvoituksellinen kapine, robotin kaltainen
mekaaninen mies, joka istuu kynä kädessä pöydän ääressä – kuin valmiina
kirjoittamaan viestin. Isän kuoleman jälkeen robotti on vallannut Hugon
ajatukset täysin, hän haluaa korjata sen isän muistiinpanojen avulla ja
saada selville, minkä viestin se kirjoittaa. Kaikki muut Hugon isän
näkemät mekaaniset miehet olivat olleet taikureiden rakentamia. Olisiko
tämäkin?
Hugo asuu Pariisin rautatieaseman yläpuolella olevissa holveissa ja
hoitaa samalla aseman ikivanhoja kelloja. Mekaanisen miehen
korjaamiseksi hän näpistelee osia aseman leikkikalukojusta, kunnes jää
kiinni. Kojun omistaja, vanha salaperäinen mies, vie Hugon
muistikirjan, jossa ovat kaikki mekaanista miestä koskevat
muistiinpanot. Yhdessä kojunpitäjän kummityttären, Isabellen, kanssa
hän ryhtyy ratkaisemaan mekaanisen miehen ja kuolleeksi uskotun
elokuvantekijän, Georges Mélièsin, arvoitusta. Askel askelelta jännitys
tihenee, ja jokaisella henkilöllä on omat tarkoin varjellut
salaisuutensa.
Hugo Cabret on ollut alusta lähtien huikea myyntimenestys niin
kotimaassaan Yhdysvalloissa kuin ulkomaillakin. Kirjan julkaisuoikeudet
on myyty 25 maahan ja teos on ollut USA:n bestsellerlistojen kärjessä
kuukausikaupalla. Hugo Cabret on myös voittanut suuren määrän
palkintoja ja tunnustuksia, viimeisimpänä Yhdysvaltojen arvostetuimman
kuvituspalkinnon, Caldecott Medal -palkinnon.
”Kirja lumoaa surullisen kauniilla tarinallaan, mutta ennen kaikkea maagisella tunnelmallaan.” – Sisko Nampajärvi, Kymen Sanomat 29.1.2009
”Selznick on vilpittömän innostunut kerronnan ihmeistä – sekä omistaan että etenkin Mélièsin – ja tartuttaa innon lukijaankin.” – Harri Römpötti, Helsingin Sanomat 20.1.2009
Brian Selznick
S. 1966, Yhdysvallat.
Linkkejä
Brian Selznick. Wikipedia.
Harri Römpötti: Hugo Cabret. Helsingin sanomat 20.1.2009.
Sisko Nampajärvi: Hugo Cabret. Kymen sanomat 29.1.2009.
Hugo Cabret. Tuumailua 13.1.2009.
Heikki Kylkisalo: Hugo Cabret. Vantaan Lauri 5.2.2009.
Maria Loikkanen: Hugo Cabret. Onnimanni 1/2009.
Kuva: David Serlin.
Kirja-arvioita
Hugo Cabret sai minut kiinnostumaan elokuvahistoriasta. Ennen kaikkea tämä kirja sai minut kiinnostumaan Georges Mélièsistä. Kun lähdin ottamaan enemmän selvää Georgesista, ymmärsin kuinka tärkeä tämä kirja on ollut minulle: se sai ymmärtämään, että elokuvan ei aina tarvitse olla viihdettä. Se voi myös olla taidetta. Tämän tajuaminen on ollut ainakin omassa elämässäni tärkeää. Myöskin tämä sai minut kunnioittamaan suuresti Georgesia, ja tämän saavutuksia. Uskoisin Georgesin itsensä olevan erittäin ylpeä tästä kirjasta, jos vielä eläisi. Suuret kiitokset Brian Selznickille, ilman häntä en ehkä olisi ymmärtänyt näitä asioita. Nyt osaan katsoa elokuviakin eri tavalla kuin ennen.
Tämän kirjan idea on erittäin hyvä, mutta juoni voisi olla parempi. Kuvat ovat hyvin piirrettyjä ja on hyvä, että ne jatkavat tarinaa eivätkä vain täydennä sitä. Tekstiä voisi tosin olla hieman enemmän ja se voisi olla kuvailevampaa. Kirjan juoni ja tapahtumat ovat kuitenkin siinä mielessä hyviä, että ne ovat melko ennalta-arvaamattomia. Kirjan henkilöt jäävät hieman taka-alalle. Ulkonäköä ei tietenkään kuvailla, sillä se näkyy kuvista, mutta silti olisin toivonut kirjailijan keskittyvät hieman enemmän myös henkilöihin. Nyt heidän tunteensa jäivät erittäin pinnallisiksi, eikä henkilöihin oikeen päässyt sisälle. Kirja on selkeästi suunnattu hieman nuoremmille lukijoille. Se on erittäin nopealukuinen, ja kuvat tarjoavat mukavaa aivojumppaa tekstin lomassa. Erittäin paljon pidin siitä, että faktaa ja fiktiota on sekoitettu. Kirjan loppu taasen kävi vähän töksähtäen, aivan kuin kirjailijalla olisi kiire saada se loppuun. Kaiken kaikkiaan kirjaa voisi suositella lukijoille, jotka haluavat jotain erilaista, mutta joita ei kuitenkaan haittaa tekstin pienet viat.
Tässä kirja jossa on yli 500 sivua, mutta jonka voit sanoa lukeneesi kahdessa tunnissa. Hugo Cabret on poika joka asuu Pariisin rautatie-aseman yläpuolen käytävissä ja pitää huolta rautatie-aseman kelloista. Hän joutuu varastamaan syödäkseen, mutta varastaa vain pakosta - poikkeuksena lelut. Tarina alkaa tilanteesta, jossa Hugo hiipii kellontaakse tarkkailemaan pientä lelukoju Kun tilaisuus koittaa hän hiipii pöydän luokse, mutta astuukin leluhiireen, joka herättää kojun pitäjän... Tarina selventää elokuvan alkuaikoja ja myös näyttää kuvia niistä. Ajattelin alussa että tämä on vain pelkkä kliseinen ja huonosti kuvitettu tarina. Pian huomaa kuitenkin alkavansa nauttia kirjasta ja sen kuvituksesta. Vaikka ei se tarina kuitenkaan kovin syvällinen tai erilainen ollutkaan. Mainitttakoon, että kuvat olivat alun perin neljäsosan kokoisia nykyisestä koosta, ja Brian Selznick joutui käyttämään suurennuslasia piirtäessään niitä, huh.. Kuvittele olevasi pimeässä salissa. Elokuva alkakoon.