Villiin luontoon

Rakastan kissoja! Silti tartuin tähän sarjaan vasta nyt. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kirjan idea neljästä kissaklaanista on kiehtova ja kirja olikin kaiken kaikkiaan miellyttävää luettavaa. Todella ennalta-arvattava vain oli. Aavisti heti Tiikerinkynnessä jotain mätää. Hetken ajan mietin voisiko Leijonanharja olla syyllinen kunnes kallistuin taas Tiikerinkynnen puoleen. Harmi että Täplälehti kuoli, sillä Tulitassu oli selvästi ihastunut häneen. Keltahammas muuten muistutti ihan meidän vanhaa edesmennyttä persialaiskisua. Harmaa turkkinen ja hiukan äksy kissa meilläkin oli. Lepäköön rauhassa tähtiklaanissa.

Odotan innolla Tulisydämen seikkailua ja kasvua mahtavaksi soturikissaksi!

Todella hyvä kija ja aloitus sarjalle, tästä kirjasta kumpusi halu lukea loputkin osat!

kirja oli mukavaa luettavaa ja sen luki nopeasti koska halusin vain lukea lisää ja lisää, ruska on todella hyvä pää henkilö ja tykkään todella paljon myös sinitähdestä, ymmärtävä ja ystävällinen johtaja, noin puolessa välissä kirjaa huomasin että tiikerinkynsi on pahis, mutta antaa jännistystä lukea eteenpäin että mitäs seuraavaksi tapahtuu, keltahammas on kans todella hyvässä osassa kirjaa ekana tuli sellainen tunne että mikähän vakooja tuokin on mutta kirjan loppua kohden varmistuu että hyvää kisuhan se on vaikka onkin vanha ja haiseva :D. innolla alan lukea tästäkin sarjasta seuraavaa osaa!

SUOSITTELEN!

Ensiksi kerron että olen lukenut Soturikissat aika oudossa järjestyksessä. Aloitin Aamunkoista Iltahämärään ja vasta sitten aloitin tämän sarjan. Mutta itse asiaan, kirja oli hyvä alku loistavalle sarjalle. Esinäytös (kuten aina) aukesi minulle vasta kun olin jo pitkällä kirjassa. Ruska on mielestäni hyvä päähenkilö ja kirja nappaa heti mukaansa. Minua ei myöskään oikeastaan haitannut että tajusin jo tässä osassa että Tiikerikynsi oli paha. Minusta tuli kissafani heti kun aloitin Soturikissat. Suosittelen tätä lämpimästi kaikille kirjoista pitäville.

Luin tämän sitten aikoja sitten ja olihan se hyvä kirja. Minun mielestä omaperäinen idea ja hyvä käännös. Tulitassu/Ruska on minun mielestä vähän lellitty ja naaivi. Onhan hän sentään Sinitähden oppilas. Minun mielestä aika kului jossain kohtaa ihan liian nopeasti. Jotenkin ei näytetty tarpeeksi niitä kohtia joissa Sinitähti koulutti Tulitassua. Myös loppu oli vedetty vähän nopeasti kun Tulitassusta ja Harmaatassusta tuli yhden kirjan aikana sotureita...

Ensimmäiseksi kerron, että olen lukenut soturikissoja hieman väärässä järjestyksessä. Luin ensimmäiseksi uuden profetian neljä ekaa kirjaa ja sitten vasta tämän.

Kirjan päähenkilö on Ruska. Kirjan tärkeimmät sivuhenkilöt ovat Korppitassu, Harmaatassu, Sinitähti, Rikkotähti, Tiikerikynsi, Leijonamieli, Keltahammas, Täplälehti, Punahäntä ja Tammisydän. Minun lempihenkilöni on Sinitähti. Hän on siniharmaa naaras ja Myrskyklaanin päällikkö. Pidän hänestä siksi, koska hän on viisas, lempeä ja salaperäinen.

Kotikissa Ruska menee ensimmäistä kertaa metsään ja tapaa siellä klaanikissoja, jotka pyytävät häntä klaaniinsa. Ruskalla on päivä aikaa miettiä lähteäkö klaanikissojen rankkaan elämään vaiko pysyä kotikissan helpossa elämässä. Hän valitsi rankan klaanikissan elämän. Kun hänen soturikoulutuksensa alkaa hän joutuu opettelemaan Soturilait ja saalistamaan riistaa. Hyväksyvätkö muut klaanin jäsenet Ruskan joukkoonsa vai joutuuko Ruska häpeämään kotikisujuuriaan koko loppuelämänsä?

Kirjaa alkaa hieman oudosta esinäytöksestä. Siinä kaksi soturikissaklaania taistelevat toisia vastaan verisesti, mutta kun ensimmäinen luku alkaa rupeaa hahmottumaan esinäytöksen tapahtumat. Minua ei ainakaan haitannut outo alku. Kirja loppuu kohtaan, jossa Tulitassu ja Harmaatassu saavat uudet soturinimensä.

Kirjasta jäi parhaiten mieleen hyökkäys Varjoklaaniin.

Pidin tästä kirjasta todella paljon. Kirja kertoi hyvin villikissojen elämästä metsässä. Kirjalla oli aika erillainen kirjoitustyyli, koska asiathan tapahtuivat kissojen näkökulmasta. Pidin myös paljon kissojen kielestä, koska ne puhuivat erisanoilla kuin me ihmiset puhumme (kuten ihminen on kirjassa klaanikissojen kielellä ”kaksijalka”).

Suosittelisin kirjaa kissoista pitäville ja myös monille muille lukijoille.

Villiin luontoon oli ensimmäinen kirja romaaneista, jonka olen lukenut vapaatahtoisesti. En muista, mistä päädyin/sain kirjan käsiini ja lukaisin aloitusluvun. Kiinnostukseni nousi ja kohta olinkin jo lukenut koko kirjan ja halusin lisää.

Kirjan kirjoitustyyli ja tapa on mitä mainion. Puhutaan "kissojenkieltä" eli esim "kaksijalka" tai "ukkospolku" ja kissat ovat aivan tavallisia, eikä mitään superfantasioituja laaserkatseisia mutantteja.

Tämä tekee kirjasarjasta erittäin hyvän.

Villiin luontoon tempaisee mukaansa heti ensimmäisestä kappaleesta. Ruskan käyttäytymiseen pystyy samaistumaan, joka herättää kiinnostuksen lähteä metsään, kuten Ruskakin teki.

Mainio, ensimmäinen osa, parhaimmasta kirjasarjasta, jota olen lukenut. 5/5