Tarinoita kronoopeista ja faameista

Alkuteos ilmestynyt 1962. Suomentanut Tarja Roinila. Kansi: Anne-Marie Paakkari. Taitto: Anne-Marie Paakkari. Nidottu.

Sisältää osat:

• Ohjekirja
  
• Erikoisia puuhia
  
• Taipuisaa materiaalia
  
• Tarinoita kronoopeista ja faameista

Mainitut pääotsikot sisältävät lukuisia lyhyitä tarinoita.

”Taas ilmestyy tuo kirottu sana: todellisuus… No niin, annetaan jo olla. Minun käsitykseni todellisuudesta on joka tapauksessa toinen.”

Argentiinalaista Julio Cortázaria (1914-1984) pidetään Jorge Luis Borgesin manttelinperijänä ja yhtenä 1900-luvun tärkeimmistä kokeilevista kirjoittajista. Hänen teksteissään näkyvät ranskalaisen surrealismin ja psykoanalyysin vaikutukset. Häneltä on aiemmin suomennettu kokoelmat Salaiset aseet (1984) ja Bestiario (1999).

Tarinoita kronoopeista ja faameista esittelee Cortázarin leikillisimmillään. Ohjekirjassa hän neuvoo, miten itkeä, laulaa, pelätä, katsoa kuuluisia maalauksia tai nousta portaita – tiedättehän: kun kyseinen ruumiinosa, jota nimitämme lyhykäiseksi jalaksi, on asetettu porrasaskelmalle, otetaan vastaava vasemmanpuoleinen ruumiinosa (jota kutsutaan niin ikään jalaksi, mutta sitä ei pidä sekoittaa edellä mainittuun ruumiinosaan), nostetaan se jalan korkeudelle ja seurataan edellistä ruumiinosaa kunnes, jne. Lisäksi lukija tutustuu kertojan ainutlaatuisiin sukulaisiin, jotka rakentavat hirsipuun etupihalleen ja valtaavat tekopyhiä ruumiinvalvojaisia, sekä tietenkin kronooppeihin, faameihin ja toivioihin, jotka myös asustavat kirjailijan toista todellisuutta.

Cortázarin kerrontatyyli on yhtä erikoinen kuin hänen kuvaamansa maailmakin. Hän yhdistelee pakinan, proosarunon, fantasian ja asiatekstin keinoja, ja lopputuloksena on täysin omintakeinen, raikas, valloittava ilmaisutapa.