Karhun kuolema

Kansi: Markko Taina. Sidottu, kansipaperi.

Balladi täyttymättömästä rakkaudesta

Karhu tulee luokse ja hänestä tulee karhun oma ja kaikki on niin kuin on eikä kukaan enää mahda mitään.

Mutta karhu ei tule, ja Stella luopuu jo odotuksesta. Kunnes joku haistelee taloa.

Karhun kuolema jatkaa suomalais-ugrilaista mytologiaa. Se on lyyrinen, maanläheinen tarina perheestä, jossa kivulla etsitään omaa paikkaa.

Mumma kuolee eikä suostu levolle. Hän ei saata, ei millään. Eläessään on halvaantunut vanhus ollut tyttärensä Fannyn armoilla, mutta nyt hän on vapaa, ja kaikki on kesken.

Fannyn poika Alex on juureton. Suhde pulskan inuiitin kanssa ei helpota oloa, ei liioin paluu kotimaahan, missä odottaa viileän etäinen äiti.

Vain Fannyn sisko Stella, kyläyhteisön karttelema käsilläparantaja, tietää mihin kuuluu: hänestä tulee karhun morsian. Mutta karhun sylistä saa lohtua vain se, jonka side maahan on kyllin vahva.

”Kummun väkevä ja taidokkaasti rytmitetty kieli on ihailtavan tehokasta luomaan teokseen aivan omanlaistaan ilmapiiriä. – – Kummulla on kielellistä lahjakkuutta vaikka muille jakaa.” – Lasse Koskela, Parnasso 2010/7

”Kirjan rakenne on kiehtova ja väritys tumma. – – Järkyttävän kauniissa kertomuksessa risteytyvät ihmisen suunnaton sosiaalinen vieraus ja himokas ja pelottava luonnonläheisyys. – – Omalla tavallaan Essi Kummu jatkaa sitä fantasia-aiheisiin mieltynyttä kertomissuuntaa, mikä näyttää nopeasti lisääntyvän nykykirjallisuudessamme.” – Teppo Kulmala, Keskisuomalainen 21.11.2010

”Karhun kuolemaa lukiessa saa nauttia runsain mitoin Kummun taidoista tarkastella ikivanhoja aiheita rakkautta ja kuolemaa persoonallisesti ja tuoreesti arkaaisesta näkökulmasta. Mutta huomion ansaitsee myös romaanin kaunis, voimakkaita tunteita ja aistimuksia herättävä kieli.” – Raija Hakala, Pohjolan sanomat 23.9.2010