Kadotuksen peli
Alkuteos ilmestynyt 1985. Suomentanut Ulla Selkälä. Kansi: Jari Rasi. Nidottu.
World Fantasy -palkintoehdokas 1986.
Sattuma oli ohjannut uhkapeluri Martin Straussin elämää niin kauan kuin hän saattoi muistaa. Nyt vihdoin onni näytti siirtyneen hänen puolelleen. Hän pääsi vankilasta ehdonalaiseen miljonääri Joseph Whiteheadin henkivartijaksi. Whitehead oli itseasiassa uhkapeluri hänkin – hän pelasi ikivanhaa peliä joka oli tuonut hänelle valtaa ja varallisuutta ja kenties ikuisen elämän.
Whiteheadilla oli kuitenkin vastapeluri. Mies, jolla oli kammottavat voimat: mies jonka sisällä aaveet asuivat: mies joka kykeni herättämään kuolleet henkiin. Ja vastapelurilla oli apuri. Väkevä goljatti jolle sähköaidat ja tappajakoirat olivat lastenleikkiä... Näiden raivolta Martin Straussin piti isäntäänsä suojella.
Käyttäjät lukeneet myös
Clive Barker
Clive Barker syntyi Liverpoolissa Englannissa 1952 ja kasvoi työväenluokkaisessa perheessä. Hän nousi kuuluisuuteen novellisarjalla Veren kirjat 1–6 (1984–85). Ensimmäinen kokoelma sai sekä British Fantasy Awardin että World Fantasy -palkinnon. Vaikuttajikseen Barker on listannut muun muassa Herman Melvillen, Edgar Allan Poen, Ray Bradburyn ja William S. Burroughsin.
Barker on työskennellyt kirjoittamisen lisäksi teatterin ja kuvataiteiden parissa. Hän on kuvittanut itse eräät kirjansa ja ohjannut elokuvan Hellraiser (1987).
Kirjallisuutta
Ulkomaisia kauhukirjailijoita. Toimittaneet Jukka Halme ja Juri Nummelin. BTJ Kirjastopalvelu, 2005.
Muita teoksia kirjailijalta Clive Barker
Kirja-arviot ja kommentit
(Luin englanninkielisen alkuteoksen.) Kaikin puolin kiinnostava ja hirveän hyvin kasassa pysyvä kauhuromaani. Barkerin tyyliin ideat ovat ihan käsittämättömiä, eikä tabuja ole. Tässä on niin eläviä kuolleita, pedofiliaa kuin huumeitakin, ja verta, paljon verta. Jollain kumman keinolla kirja kuitenkin välttää pahimmat ylilyönnit, eikä aiheuta pahoinvointia. Siinä, missä Veren kirjojen novellit olivat melko epätasaisia ja huonoimmillaan jaarittelevia, The Damnation Gamen hitaammatkin kohdat pysyivät tarpeeksi liikkeellä. Kyllä, viihdyin. Ihastelin sitä, kuinka monta ajatusta voi tunkea yhteen kirjaan ja vielä saada paketin pysymään seurattavana.