Piinattu

Muinainen pahuus hyökkää täysin puskista Zoeyn ja hänen kavereidensa kimppuun. Uusi pahis toisaalta tuo lisämakua kirjasarjaan, toisaalta aiheuttaa epäuskoisia hymähdyksiä. Juonta ei kannata miettiä liian tarkkaan lukiessa.

Hahmoista kiinnostavimmaksi alkaa pikkuhiljaa enemmän kohota Afrodite. Kaikki muut ovatkin melko yhdentekeviä latteuksia.

Kuten aiempikin osa, myös tämä loppui melkein kuin kesken. Viimeisen sivun jälkeen tuli ainoastaan sellainen olo, että tässäkö tämä oli. Ihan kuin yksi tai kaksi kappaletta puuttuisi. Ärsyttävää. Mutta pakottaa tehokkaasti lukemaan seuraavan osan, mikä näissä äkkilopetuksissa ilmeisesti on tarkoituksenakin.

Kirja oli jälleen nopeasti luettu. Kirjassa oli ehdottomasti hyvää että vähän sivuosassa olleet hahmot saivat enemmän osaa ja hahmoihin tuli uskottavuutta. Kuitenkin yleisesti kirjasarjassa ärsyttää se kun kaikki asiat kerrataan joka kerta ja siihen alan jo kyllästyä, kyllä varmaan kaikki ketkä kirjasarjaa lukevat tietävät jo nelososassa että Damien on homo ja miksi Shauneeta ja Eriniä kutsutaan kaksosiksi, eikä minusta enää tarvitsisi kertoa miksi Zoeyta oltiin pidettiiin aluksi niin erikoisena... Myös taas alkoi tulla tätä kolmoisdraaman alkua ja toivon ettei enää tule sellaisia ihmissuhde draamoja kuin kolmoiskirjassa.... Odotan kyllä innolla seuraavan kirjan lukemista.

Pidin todella tästä kirjasta. Edellinen kirja ei herättänyt erikoisia tuntoja, mutta tämä korvasi senkin kirjan "tönkköyden". Pidän kirjojen nopeatempoisuudesta ja helppolukuisuudesta. Zoey painii monen raskaan asian kanssa yhtä aikaa, mutta pitää pitansa ja löytää tiensä ulos ongelmasta jos toisesta. Tässä kirjassa vastustaja on kuitenkin suurempi kuin kukaan osaa kuvitella. Upeasti kirjoitettu kirja, joka sai useasti hymyn huulille hahmojen loistavilla letkautuksilla. Kirjoista huomaa heti, että se kertoo teineistä. Kirjailijat ovat saaneet tämän välitettyä tekstiin turhankin hyvin, joskus ärsyttävän hyvin. Tässä kirjassa se ei kuitenkaan haitannut.