Mustan tikarin veljeskunta · #8
Alkuteos ilmestynyt 2010. Suomentanut Maria Sjövik. Nidottu.
Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukkio.
John Matthew on kulkenut pitkän matkan siitä, kun hänet löydettiin ihmisten joukosta epätietoisena vampyyripuolestaan. Sen jälkeen kun Veljeskunta toi hänet pariinsa, kukaan ei ole osannut arvata hänen todellista historiaansa – tai hänen oikeaa identiteettiään. Langennut Darius on palannut, mutta eri kasvoilla ja hyvin erilaisen kohtalon ohjaamaksi. Säälimätön henkilökohtainen kosto vie Johnin keskelle sotaa, jossa hänen täytyy yhdistää nykyiset ja entiset voimansa pystyäkseen taistelemaan pahan ruumiillistumaa vastaan.
Xhex, symphath-palkkamurhaaja, on pitkään vastustanut John Matthew’ta kohtaan tuntemaansa vetovoimaa. Menetettyään jo yhden rakastajan hulluudelle, hän ei halua sallia tämän arvollisen uroksen jäävän hänen synkän ja kieroutuneen elämänsä uhriksi. Kun kohtalo puuttuu peliin, nämä kaksi saavat kuitenkin huomata rakkauden, kuten kohtalonkin, olevan vääjäämätön sielunkumppanien välillä.
Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Taattua laatua.. Tosin Xhexin ja Johnin tarina oli ehkä pieni pettymys.. En sitten tiedä mitä heidän osaltaan odotin, mutta enemmän jotakin kuitenkin. :) John on ollut suosikkihahmojani läpi sarjan!
Blayn ja Qhuinnin suhdesoppa oli kirjan parasta antia! Toivottavasti heidän suhteensa ei saa turhan nopeata ratkaisua seuraavissa kirjoissa! :)
Luultavasti jotkut Risingshadowin jäsenet tietävät minun arvostelleen tämän kirjan jo aiemmin. Satuin vain tekemään sellaisen virheen, että luin kirjaa vähän hajamielisesti ja sitäkin vielä innokkaammin niin, että tuli loikattua muutaman lievästi tärkeän ja merkittävän kohdan ylitse. Päätin palata sulkemaan vampyyrin puremani, luin kirjan uudelleen ja tässä sitä ollaan: kirjoittamassa uutta arvostelua, joka tosin on tietoteknisistä syistä hieman myöhässä.
John Matthew ja Xhex eivät suinkaan ole uusia ja täysin tuntemattomia henkilöhahmoja Mustan tikarin veljeskunnan kaksitoistaosaiseksi luokitellussa kirjasarjassa. Johnin tarinaa on seurattu jo sarjan toisesta osasta saakka, jolloin hän oli vasta pieni ruipelo poika vailla tietoakaan siitä, mikä hän todellisuudessa on. Tai jos rehellisiä ollaan, niin John on nähty - tosin eri ruumiissa ja erilaisena persoonana - ensimmäisen kirjan ensimmäisillä sivuilla. Dariuksena. Nyt John on täysiverinen vampyyriuros, jolle ei kannata noin vain mennä uhoamaan siitäkään seikasta huolimatta, ettei hän kykene tuottamaan kuuluvia sanoja. Eikä suinkaan kyse ole siitä, että hän pitäisi iänikuista mykkäkoulua. Johnin virtapiirit on saanut alusta saakka sekaisin Xhex. Kylmäverinen tappaja ja vieläpä Sympath. Pitkään on näyttänyt siltä, etteivät heidän kivikkoiset polkunsa voi koskaan kohdata. Mutta kun Xhex joutuu kokemaan pahoja asioita Johnin soturikoulutuksen aikaiselta taholta, heidän kohtalonsa nivoutuvat ikuisiksi ajoiksi yhteen. Intohimoisten, surullisten ja vihaisten kohtaamisten keskiössä sykkii rakastunut sydän.
J.R Wardin tuntien pääjuonen rinnalla kulkee useampi merkittävä sivujuoni. Palatessa menneisyyteen 1600-luvulle Darius ja Tohrment matkaavat Wrath Oikeamielisen palveluksessa surumielisen tehtävän parissa. Kirjurineitsyen puhtaassa ulottuvuudessa Payne kituu hänen äitinsä langettamassa kohtalossa päätyen ratkaisuun, joka sysää räjähtävästi alulle Vapautetun rakastajan tarinan. Paranormal Invistigatorsin tuottaja, hänen seksikäs juontajansa ja pöllyssä kävelevä kameramiehensä jahtaavat kuuluista legendaa. Jos kyseessä ei olisi Ward, luulisi viimeisimmäksi mainitun sivujuonen olevan yhtä tyhjän kanssa. Mutta ei. Ward osaa aina yllättää.
Minun rakastajani lukeutuu ehdottomasti suosikkikirjoihini. Ward on onnistunut säilyttämään kirjan kaaottisista tapahtumissakin henkilöhahmojen peruspiirteet ennallaan ja silti aikaan saamaan heissä valtavan henkisen kasvun. Tätä piirrettä näissä kirjoissa on ehdottomasti kunnioitettava. J.R Wardin kirjoissa parasta on se, että ne elävät enemmän henkilöhahmojen kuin itse juonen perusteella. Kirjailija ei ole ohittanut normaaleja rutiineja, kuten kahvinjuontia, television katsomista, suihkussa käymistä, parranajoa, hyviä- ja huonoja päiviä, ruokailuhetkiä ja ajatuksenkatkoja.
Aikaisemmissa kirjoissa päähenkilöt(jotka oli tässä kirjassa John ja Xhex) ovat "saaneet" toisensa kirjan loppu osassa, mutta tässä kirjassa minusta oli kiva, että he saivat toisensa jo aikaisemmin ja sitten loppu osa kirjasta kertoi heidän yhdessä olosta. Taisi olla parempi kuin edellinen kirja.
Tätä kirjaa olinkin jo odottanut sillä John ja Xhex olivta kiinnittäneet huomioni muissa osissa selvästi.
Ja ahh kirja olikin juuri nin ihana kuin ajattelinkin <3 Aluksi luulin että tulisin pettymään kirjaan mutta vähän luettuani huomasin että niin ei tule käymään.
Kirja oli ihana ja olin siihen todella tyytyväinen!
Jos aikaisemmin sarjassa oli pari kirjaa jotka sai minut ajattelemaan, että lopetan näiden lukemisen, niin tämä kirja käänsi kyllä ajatukseni aivan toiseen suuntaan. En tiedä mikä teki tästä kirjasta niin paljon erilaisemman kuin aiemmat, mutta ihastuin tähän aivan totaallisesti. John ja Xhex ovat molemmat sellaisia hahmoja joista en niin kauheasti välittänyt, mutta nyt he kuuluvat kyllä aivan kärkipäähän. Xhexissä kirjan aikana tapahtuva muutos oli melko suuri, mutta onneksi hänen luonteelle ominainen taistelija ei hävinnyt minnekään. Myös Dariuksen elämästä Veljeskunnassa oli oikein mukava lukea.
Wardille niin ominainen kirjoitustapa sai minut taas pauloihinsa, enkä todellakaan voi lopettaa sarjan lukemista. Odotan innolla että pääsen lukemaan Paynesta, sillä hänestä muodostui jo tämän kirjan aikana melko mielenkiintoinen hahmo, ja haluan tietää hänestä enemmän.
Kympin kirja! Annoin täydet pisteet, ja syystäkin. Kirjassa oli kaikkea mitä tämä lajin kirjat tarvitsevat: Ripaus salaisuuksia, hiukan epävarmuutta ja ristiriitoja, runsaasti toimintaa ja kukkurallinen romanssia! Johnin ja Xhexanian suhde oli alussa epävarma, mutta sitten Xhex oppi luottamaan Johniin ja teki mieli hurrata ääneen. Ja niin hurrasinkin! Blayn tilanne jäi mietityttämään...
Edellistä osaa lukiessani ajattelin, että tämä osa ei tule olemaan kiinnostava, koska en pitänyt Johnin roolia edellisissä kirjoissa kovin mielenkiintoisena. Kuitenkin edellinen osa loppui niin jännään kohtaan, että ostin tämänkin kirjan hyllyyn. Aika kauan se siellä odotteli, mutta kun aloitin lukemaan, en taaskaan saanut kirjaa laskettua käsistäni (kuten kävi muissakin osissa).. Ja tämä oli ehdoton suosikkini näistä mustan tikarin veljeskunnan kirjoista ja kirja jäi mieleen pyörimään vielä kun sen oli lukenut.
Tämä taisi olla lempparini tähän messessä suomennetuista kirjoista. Xhexin ja Johnin rakkaus tarina oli mielestäni lumoava. Siinä syntyi pari jota ei kannata suututtaa. : ) Odotan innolla tietoa siitä miten Blayn ja Qhuinnin tarinoille käy.
Vaikka tämä onkin suosikkikirjasarjani niin huomaa, että uusia kirjoja ei odota enää niin lapsenkaltaisella innolla kuin niitä ensimmäisiä teoksia. Uskaltaisin veikata kahdeksan kirjaa lukeneena, että syynä on kirjojen aikamoinen samankaltaisuus: juoni yleensä noudattaa päähenkilöiden kohdalla samanlaista kaavaa, joskin kaikki taustalla tapahtuva muu edesauttavat tarinaa eteenpäin välilllä paljon realistisemmin. Kirjassa häiritsi myös muutamaan otteeseen suomentajan virheet. Tässä kirjassa päähenkilöt olivat pitkästä aikaa kunnolla esillä ja sen kylkeen oli lisätty pienempi osa mm. Lashista sekä Blaysta ja Qhuinnista. Pienistä huomautuksista huolimatta ei tätäkään kirjaa voinut laskea käsistään kauhean pitkäksi aikaa. Wardin nahkaan pukeutuneiden vampyyrien maailma vaan on niin kutkuttava.
