Rautatytär
Alkuteos ilmestynyt 2010. Suomentanut Eeva Parviainen. Nidottu.
Meghan Chase on vasta äskettäin saanut tietää olevansa puoliverinen haltijaprinsessa, kesähovin kuningas Oberonin tytär. Enää hän ei ole koulun näkymätön tyttö, köyhän sikatilallisen tytärpuoli, vaan haltijamaa Mikämikän suoranainen julkkis, jonka sydän vetää toisaalle, velvollisuudet ja taistelut toisaalle.
Kesän ja talven hovien sekä Rautakuninkaan taisteluiden tiimellyksessä myös Meghanin sydän on ristitulessa. Hän kaipaa talviprinssi Ashia, mutta ei voi olla välinpitämätön myöskään vanhaa ystäväänsä Pucia kohtaan. Yhdessä kolmikko taistelee koko Mikämikän hengessä etsien varastettua vuodenaikain valtikkaa. Talvi ja kesä voivat jakaa melkein kaiken, mutta eivät rakkautta; minkä valinnan Meghan lopulta tekee?
Fantasiaa hörsyävän Rauta-Saaga-sarjan toinen osa
Julie Kagawa
Julie Kagawa (s. 1982) on on syntynyt Sacramentossa Yhdysvalloissa vuonna 1982. Hän on työskennellyt muun muassa kirjakaupassa ja koirakouluttajana. Julien harrastuksiin kuuluvat lukeminen, maalaus, kamppailulajit ja pienoislohikäärmeiden muovailu savesta. Hän asuu Louisvillen lähellä Kentuckyssä miehensä ja lukuisien lemmikkieläimiensä kanssa. Hänen teoksiaan on myyty yli miljoona kappaletta.
Kirja-arvioita
Rautatytär on vähän heikompi, kuin sarjan ensimmäinen osa, mutta ei missään nimessä huono. Meghanista on tullut uskottavampi ja näin ollen enemmän oikea hahmo. Ash ja Puck pysyvät samanlaisina kuin ensimmäisessä osassa, eli Ash on ärsyttävä ja Puck ihana. Pakollinen kolmiodraama on vain niin ärsyttävä, koska sen tietää, että Meghan valitsee Ashin, vaikkei tämä ansaitsisikaan tyttöä.
Rautatytär oli mielestäni paikoitellen tylsä, ja sen takia se saakin puoli tähteä vähemmän kuin Rautakuningas. Kun kirjassa päästiin kunnolla asiaan, niin sitten sekin parantaa asemiaan, ja se tempaa mukaansa edellisen osan lailla. Rauta-saaga on tähän mennessä hyvin onnistunut ja loistava sarja ja toivon, että kolmas osa ei petä minua.
Olin kyllä positiivisesti yllättynyt tästä kirjasta. Sarjan edellinen osa oli aluksi melko hämmentävä, mutta loppua kohden hyvinkin onnnistunut. Tämä teos taas on alusta asti koukuttava ja hyvin rakennettu.
Päähenkilö, Meghan, oli ensimmäisessä kirjassa aika avuton ja koko ajan pelastettavissa, mutta tässä hän uskaltaa ryhtyä toimeen ja hän oppii paljon uusista kyvyistään, joka on mielestäni huomattavasti kiinnostavampaa. Välillä Meghan kuitenkin ymmärtää asioita omituisen myöhään, vaikka itse olisi arvannut tapahtuman jo muutamaa lukua aiemmin. Prinssi Ash on taas pysynyt melko samanlaisena rohkeana ja itsepäisenä persoonana, vaikkakin hänkin loppua kohden muuttuu ehkä aavistuksen. Puck on myös rohkea ja aina valmiina toimimaan ja hän on edelleen hauska hahmo, vaikkakin näyttää myös syvällisemmän puolenkin itsestään tässä kirjassa. Grimalkin on jälleen matkassa mukana ja loistaa kyllä roolissaan. Hän on aina muita edellä niin tiedon hankinnassa kuin avun löytämisessä. Myös Grim on huvittava persoona, jonka seurassa on aina viihdyttävää lukea. Uutena tärkeänä hahmona tässä kirjassa tulee myös Rautahepo, joka oli aiemmin Meghanin ja muiden vihollinen, mutta nyt auttaa näitä yhteisessä tavoitteessa ja tulee ystäväksi.
Kirja oli yllättävän hyvää jatkoa ensimmäiselle osalle. Lukeminen oli joskus hyvinkin vaikeaa, mutta selvisin loppuun saakka. Odotan seuraavaa osaa.