Sielut kulkevat sateessa

Pasi Ilmari Jääskeläinen ei halua profiloitua fantasiaan tai scifiin eivätkä hänen romaaninsa kumpaakaan varsinaisesti olekaan. Spekulatiivistä fiktiota hänen teoksensa kuitenkin mielestäni ehdottomasti ovat, on herra itse asiasta mitä mieltä tahansa. Jääskeläisen kirjoitukset ovat maagisia ja unenomaisia ja niiden tunnelma kiehtoo minua. Reaalimaailma ja oudot tapahtumat sekoittuvat hänen kirjoissaan erikoiseksi kokonaisuudeksi.

Jääskeläiseltä on julkaistu romaanit Lumikko ja yhdeksän muuta sekä Harjukaupungin salakäytävät ja yksi novellikokoelma Taivaalta pudonnut eläintarha, josta on myös vanhempi versio nimellä Missä junat kääntyvät. Hänen kolmas romaaninsa Sielut kulkevat sateessa ilmestyy kirjailijan blogin mukaan 10.10.2013. Lumikko ja yhdeksän muuta ilmestyy piakkoin myös englanniksi nimellä Rabbit Back Literature Society ja lisäksi se ollaan kääntämässä saksaksi ja italiaksi.

Lumikko ja yhdeksän muuta on yksi parhaista kirjoista, jonka olen viime vuosina lukenut. Pidin myös Harjukaupungin salakäytävistä, joka sijoittuu rakkaaseen opiskelukaupunkiini Jyväskylään.

Odottaako kukaan muu Jääskeläisen seuraavaa romaania tai onko kirjailija ylipäätään tuttu? (Mikäli ei ole, suosittelen tutustumaan!)

"Vanamo" post=1449

Lumikko ja yhdeksän muuta on yksi parhaista kirjoista, jonka olen viime vuosina lukenut.

Jep. Muuta en ole Jääskeläiseltä lukenut, mutta tuo kirja oli todella taitavasti rakennettu jännäri, jossa arvoitukset kasaantuivat miellyttävästi, mukana oli huumoria ja mielikuvitusta ja kauhua. Monet kirjan ideat jäivät mieleen pitkäksi aikaa. Nautin Lumikon lukemisesta ehkä enemmän kuin minkään muun suomalaisen romaanin.

Kyllä, tätä odotan kovasti! Pitää yrittää hankkia teos mahdollisimman pian...

Olen lukenut Jääskeläisen molemmat romaanit ja novellikokoelman vanhemman version, Missä junat kääntyvät. Novellikokoelma oli se, jonka luin ensimmäisenä, ja olin heti koukussa. Outoja, kieroja, koukuttavia ja persoonallisia novelleja.

Vaikka yleensä muuten hehkutan sellaista perinteistä fantasiaa enkä niin paljon intoile tällaisesta "reaalifantasiasta", niin Jääskeläinen on poikkeus.

Jääskeläinen on tuttu jo Portin sivuilta, rakastuin moniin hänen novelleistaan ja kesti tovi, ennen kuin edes tajusin niiden olevan samalta kirjailijalta. Missä junat kääntyvät oli todella kutkuttavaa tavaraa, vaikka monet novelleista olivat siinä vaiheessa jo tuttuja. Erityisesti niminovelli on jäänyt mieleen elämään. Tykkään älyttömästi myös novellista On Murmaa kaatunut!, koska se onnistuu samaan aikaan olemaan viiltävää kritiikkiä fantasiakirjallisuudesta että tavoittamaan fantasiakirjallisuudessa ainakin meikäläistä kutkuttavan vierauden tunnun ja olemaan sisäisesti ehjä ja kauniskin kokonaisuus.

Lumikko ja yhdeksän muuta on upea romaani, yksi parhaita suomalaisia. Löytyy omasta hyllystä ja oon sitä kavereillekin vinkannut. On jotenkin sääli, että se on jäänyt niin vähälle huomiolle, kiva kuulla että nyt on käännöksiä tulossa. Kirja ansaitsee sen kyllä.

Kiva myös kuulla, että Jääskeläiseltä on tulossa lisää, vaikka meikäläisellä on vielä Harjukaupunkikin lukematta. Kirjallisuuden opiskelussa on se vika, ettei aikaa omien mielikirjojen lukemiseen juuri jää. Mutta voisi koittaa, jos tuon uuden saisi joululomalla luettua.

Niin joo, voisi kai mainita myös sen, että Jääskeläinen oli yhtenä suurimpana inspiraationa, kun päätin opiskella äidinkielenopettajaksi. :D

Lumikko ja yhdeksän muuta on tällä hetkellä ainoa, mitä olen tältä herralta lukenut, mutta se oli sen verran vaikuttava teos, että tulen lukemaan varmasti vielä muitakin. Pelkään vain, että muut kirjat eivät yllä Lumikon tasolle.

En juurikaan lue suomalaisten kirjailijoiden kirjoja, joten hiukan epäilin tarttua Lumikkoonkin, mutta Vanamo onnistui hehkuttamaan siitä niin paljon, että pakkohan se oli lukea. Enkä kadu yhtään. Mielenkiintoinen juoni ja mieltä kutkuttavia ideoita.

Emelie: Huippua, että olen onnistunut vaikuttamaan johonkuhun ja että lukukokemus oli vielä mieleinen!

Harjukaupungin salakäytävät ei mielestäni ollut yhtä loistava kuin Lumikko ja yhdeksän muuta, mutta erittäin kiehtova kuitenkin. Kannattanee siis jättää sopivasti väliä kirjojen väliin, että odotukset eivät ole aivan pilvissä.

Tänään muuten on ilmestynyt Sielut kulkevat sateessa! Haluan sen ehdottomasti omaan kirjahyllyyn muiden Jääskeläisen teosten seuraan. Joskus lähiaikoina palaan oletettavasti siis höpisemään lisää tästä kirjasta.

Jääskeläisen novellikokoelmakin löytyy omasta hyllystä. Olen omistanut sen jo useamman vuoden, mutta siitä huolimatta kirjan lukeminen on edelleen puolitiessä. Novellit eivät vain oikein ole minun juttuni, en jaksa innostua niistä samalla tavalla kuin pidemmistä teoksista.

Kuten Emelie, luin aiemmin hyvin vähän suomalaisia kirjailijoita enkä ollut oikeastaan kiinnostunut heistä. Jääskeläisen myötä kiinnostus kuitenkin heräsi. Paljon on edelleen tutustuttavaa, mutta esimerkiksi Tiina Raevaara on ollut kiintoisa tuttavuus ja hänen kirjojaan suosittelen muillekin Jääskeläis-faneille.

Olen lukenut Jääskeläisen tuotantoa alkumetreiltä tähän päivään ja tullen jatkossakin lukemaan.

Jääskeläistä pidän erityisesti taitavana novellien kirjoittajana. Olen lukenut novelleja Portista ja Tähtivaeltajasta, mutta myöhemmin myös kokoelman Taivaalta pudonnut eläintarha. Siinä on useita hienoja novelleja. Mainittakoon niistä kaksi mieleenpainuvinta:

Kummitustalo, Rakettitehtaankatu 1 on kertomus lapsiporukasta ja kummitustalosta. Tarina, joka aiheutti kylmiä väreitä ja sehän tarkoitta tarinan olleen täyden kympin arvoinen. Missä junat kääntyvät on tunnelmallinen ja hyvin kerrottu tarina junasta, joka ei pysynyt aikataulussaan ja poikkesi raiteiltaan ... eräänlainen kummitusjuna. Tarina joka sai miettimään.

Lisää tällaisia, kiitos!

Lumikko ja yhdeksän muuta kirjan kokonaisuutta en ihan tarkalleen muista, mutta siitä on jäänyt mieleen hauskan oudot persoonat ja Seuran harjoittama kahjo pelaaminen. Harjukaupungin salakäytävät ei puolestaan ollut niin hyvä – ei se huono ollut, mutta en ollut kiinnostunut sen henkilöistä ja tarina ei vaan ollut minua varten.

Uusimman Lovecraft henkisen Sielut kulkevat sateessa kohdalla eivät henkilöt olleet mitenkään erityisen pidettäviä myöskään, mutta kiinnostus itse tarinaa kohtaan lähti käyntiin alusta lähtien. Normaali elämänmeno muuttui pian ihan muuksi kuin normaaliksi. Ilmassa on mystisyyttä, selittämättömiä tapahtumia ja hahmoja, joihin haluaa lukiessa malttamattomasti saada selvyyttä. Tarinassa esiintyy eri tyylejä saumattomasti sopusoinnussa. Mm. kauhun saralla on Cthulhu-myyttiä, yliluonnollista kauhua, splatterpunkia, humoristista kauhua jne. Hahmoista Lukija on ihan huippu ja siitä johdannaisena mainittakoon, että kirja on omistettu kirjabloggaajille. Teosta onkin analysoitu paljon eri blogeissa ja yleissilmäys näyttää siltä, että kovasti on kirjasta pidetty. Hyvä kirja oli minustakin, vaikka syväluotaavaan analysointiin en kykenekään. Muuten, huomasin vasta nyt jälkikäteen miten hieno kirjan selkämys on kansipaperin alla.

[article]535[/article]

Minä olen Jääskeläiseltä lukenut vasta novellikokelman Taivaalta pudonnut eläintarha, jonka novelleissa oli joukossa niin hyviä kuin myös niitä ei täysin onnistuneita. Monipuolinen tarinan luoja hän vaikuttaa olevan, vaikka kaikki tarinat eivät minulle napanneetkaan. Lumikko odottelee lukukasassa ja Sielut olisi tarkoitus lukea, ihan vain siksikin, että omistuskirjoitus on suunnattu kirjablogaajille, ts. kirjallisuden seireeneille. Luin Sieluista pari päivää sitten yhden vähemmän mairittelevan blogiarvioinnin, joka Jääskeläinen myös Facebook-sivuillaan nostaa esille. Oli mielenkiiintoista lukea vähemmän hypettävä kommentointi, kun monet ovat teosta niin kovasti kehuneet.

Luin Sielut kulkevat sateessa. Hämmentävä kirja jo siinäkin mielessä, että tavallaan minua kiinnosti tarina ja halusin kauheasti lukea sen, mutta samalla en vain jaksanut lukea sitä. Outo fiilis.

Puoliväliin asti juoni veti hyvin, mutta sitten se alkoi poukkoilla liikaa minun makuuni. Ehkä se, että maagisuuden ja fantasian lisääntyessä kauhuelementit alkoivat vähetä (joka muutti tarinan rakennetta todella paljon), vaikutti myös mielenkiintoni vähenemiseen. Siitä huolimatta tai juuri sen takia juoni oli jotain aivan muuta kuin mitä odotin sen olevan. En juurikaan pidä jumaltematiikasta, joten siihen nähden tämä oli hyvä teos.

Hahmot olivat omalla tavallaan onnistuneita, joskaan eivät kauhean pidettäviä. Nomi oli mielenkiintoisin kaikista. Nimien kanssa taistelin, ymmärsin kyllä Maurin ja Moreaun funktiot, mutta Martta-nimi ärsytti. Jouduin välillä lukemaan uudestaan, että Mauri vai Martta. Ehkä tämä oli tietoinen teko (en siltikään pitänyt siitä).

Tarinan tietynasteinen synkkyys ja lovacraftmaisuus oli hienoa, sääli että se pilattiin jossain vaiheessa. Anneli oli jännä hahmo, Näytä spoilerialuksi harmitti että Annelin kaltaisten hahmojen kalamaisuus paljastettiin niin nopeasti. Se tuntui vievän terää pois tarinalta, mutta sitten jossain vaiheessa tajusi, että tarinassa on vielä todella paljon enemmän. Pidän tällaisesta kertomuksen auki kääriytymisestä. Koko ajan paljastuu lisää, joka tuo jotain uutta keskeiseen asiaan.

Alun kuvaus Juditin arjesta oli puuduttavaa, tuollainen tietynkaltainen omaan elämäänsä kyllästyminen sekä kyllästyminen siihen miten sen on elänyt, on hyvin ärsyttävää. Onko se arki muka niin tylsää? Ja jos se on, miksi sille ei ole tehty mitään? Jotenkin tuollainen virran mukana meneminen ärsyttää. Mutta siitä huolimatta Judit ei sinänsä kitissyt siitä, joten se teki hahmosta miellyttävämmän. Muutenkin naisen tapa hyväksyä eteen tulevat asiat ilman liiallista häslinkiä oli miellyttävää.

Arvoin pitkään arvosanan kanssa, mutta lopulta päädyin 4 tähteen, koska mietin tarinaa vieläkin ja tulen varmaan vielä miettimään hetken aikaa.

Nyt ei Jääskeläisen lukemattomuus voi enää jäädä paljosta kiinni, kun hänen uusin romaaninsa, Sielut kulkevat sateessa, on saatavana ilmaiseksi e-kirjana (epub).

Lumikko ja Harjukaupunki on luettuina ja varsinkin Harjukaupungista pidin paljonkin, koska JKL on tuttu kaupunki. Sieluja en ole minäkään vielä lukenut, koska jotenkin kuvittelen sen olevan itselleni liian pelottava, mutta nyt kun se on tuossa ladattuna, niin ehkä vielä tämän vuoden puolella.

Vaikka Sieluja usein kaupataankin kauhukirjana, niin minä en ainakaan kokenut sitä kauhuksi. Onhan siinä kaikenlaista jännää ja pelottavaakin, mutten silti ajatellut sitä kauhuna.

Olen lukenut Jääskeläiseltä lähes kaiken paria novellia lukuunottamatta, ja täytyy sanoa, että tämä herra on yksi lempikirjailijoistani! Parasta on, että romaanien taso on nousussa suhteellisen tasaiseen tahtiin. Harjukaupungin salakäytävät oli ehkä vähän keskinkertaisempi kuin kaksi muuta, mutta Sielut kulkevat sateessa on kyllä yksi parhaista kirjoista koskaan ;) Kirjoitin tuon teoksen innoittamana Jääskeläiselle elämäni ensimmäiset fanipostit :cheesy:

Lukekaa, lukekaa, lukekaa! Ette pety.

Jääskeläinen muuten vastasi ihailijakirjeeseeni ja kertoi, että oli kirjoittamassa neljättä romaaniaan (käsittääkseni aika loppusuoralla ja tämä siis viime kesänä/syksynä). Herääkin kysymys, että missä se viipyy? :D En malttaisi odottaa...

Mulla on romaaneista luettuna vasta Lumikko ja yhdeksän muuta. Se oli hyvinkin koukuttava kirja, jota oli oikeasti vaikea olla lukematta yhdeltä istumalta. Samanlaista imua en ole Jääskeläisen novelleissa oikein tuntenut, ja loput romaanit on vielä aloittamatta. Harjukaupunki on hyllyssä, eli ehkä jossain vaiheessa tartun sitten siihen.

Minulle Lumikko on yhä ykkönen, kaikki kolme olen lukenut. Lumikko on poikkeuksellisen hieno kirja. Nousi hetkessä lemppareideni joukkoon. Harjukaupunki ei ihan iskenyt. Sielut menee omalla listallani noiden väliin.

Olen lukenut kaikki Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanit ja osan novelleistakin. Minun mielestäni hän on kotimaisessa fantasiakirjallisuudessa ainutlaatuinen ilmiö, jota voisi verrata vaikkapa ranskalaisiin surrealisteihin. Hänen koko tuotantonsa on laadultaan korkeatasoista, mutta silti pidän edelleen ylittämättömänä saavutuksena hänen esikoisromaaniaan Lumikko ja yhdeksän muuta, joka pureutuu kirjoittamisen, kirjallisuuden ja kirjailijuuden ytimeen todella herkullisella tavalla.

Täytyy kyllä skarpata, mulla on nimittäin PIJ:ltä useampi kirja odottamassa hyllyssä, varmaan kaikki muut olen hankkinut mutta Väärän kissan päivä puuttuu. Lumikkoa on kehuttu niin paljon, että pelkään vähän etten tykkääkään siitä. Taivaalta pudonnut eläintarha (sen sentään olen lukenut!) oli hyvää kamaa. Ehdottomasti yksi silmäätekevimmistä suomalaisista kirjailijoista kyllä kyseessä.

Luin Harjukaupungin salakäytävät vasta nyt, ja itsellenkin siitä tuli hieman ristiriitaiset fiilikset. Pidin siitä vähemmän kuin Väärän kissan päivästä, mutta toisaalta kirja imi samalla tavalla mukaansa. Molemmista tuli outo fiilis, aivan kuin en aivan tietäisi olenko niiden kohderyhmää, mutta pidän kovasti tunnelmasta ja unimaisuudesta. Kirjat luki mielellään ja ne myös jäävät kummittelemaan mieleen. Ainakin pariin otteeseen olen nähnyt kommentin, ettei hahmoja oikein osaa sympatiseerata, mutta en oikeastaan tiedä onko se edes tarkoitus. Mitä Harjukaupungin loppuun tulee, taisin suosia sitä loppua minkä satuin lukemaan ensimmäisenä. Se tuntui oikealta lopulta.

Romaaneista Lumikko ja Sielut kulkevat sateessa ovat sitten vielä lukematta. Sielujen lukeminen hieman hirvittää, joten saatan lukea Lumikon ensimmäisenä.

Lumikko ja yhdeksän muuta on nyt luettu, ja pidin siitä todella paljon. Erityisesti koska se käsittelee kirjallisuutta ja sen luomista. Kirja oli jälleen aika kevyt lukea, ehkä jopa kevyempi kuin muut lukemani, mutta aihe itsessään ei tässäkään ollut kevyt. Mutta siitä huolimatta että pidin kirjasta, osa tapahtumista jäi minulle lopulta hieman hämäriksi. Ehkä se ratkeaisi jos kirjan lukisi uudestaan (minkä saatankin joskus tehdä), tai sitten oli hämärää tarkoituksella, mutta
Näytä spoilerien esimerkiksi ymmärtänyt että kuka siellä puutarhassa lopulta kummitteli, Rottakuningas vai Lumikko, tuskin sentään muistikirjan omistaja? Saa toki selittää tyhmälle jos tähän on aivan ilmiselvä vastaus.