Oneiron
Oneiron: Fantasia kuolemanjälkeisistä sekunneista. Kannen kuva: Aki-Pekka Sinikoski. Sidottu, kansipaperi.
Finlandia-palkinto 2015. Runeberg-palkintoehdokas 2016.
FANTASIA KUOLEMANJÄLKEISISTÄ SEKUNNEISTA.
Seitsemän naista, kukin kotoisin eri maasta. Kuolemanjälkeisessä välitilassa, josta ei voi paeta – paitsi sanojen, kertomusten avulla.
Newyorkilainen performanssitaiteilija Shlomith, moskovalainen pääkirjanpitäjä Polina, brasilialainen sydänsiirtopotilas Rosa Imaculada, marseillelainen hienostorouva Nina, kurkkusyöpää sairastava hollantilainen Wlbgis, mallintöistä haaveileva senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen teinityttö Ulrike ovat päätyneet valkoiseen tyhjään tilaan. Aika sellaisena kuin me sen ymmärrämme on lakannut olemasta.
Naisten ruumiilliset tarpeet sammuvat vähitellen. Ensin katoaa kyky tuntea kipua ja nautintoa. Pikkuhiljaa koskettaminen ja oman ruumiin aistiminen muuttuvat mahdottomiksi.
Mitä on tapahtunut? Mikä on koitunut naisten kohtaloksi?
Lindstedtin odotettu toinen romaani leikkii eri lajeilla esseestä luentoon ja sadusta näytelmään, runoutta unohtamatta. Teksti kuljettaa lukijaansa milloin humoristisesti, milloin raivoisasti kohti viimeisiä sivuja – kohti kuoleman vääjäämättömyyden aina yhtä käsittämätöntä ajatusta.
Laura Lindstedt
Laura Lindstedt (s. 1976) on proosan mahdollisuuksista kiinnostunut kirjailija. Esikoisromaani Sakset ylsi syksyllä 2007 sekä Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon että Finlandia-palkinnon ehdokkaaksi. Novellit "Tuu meijjä messii vähä shake shake" (Pimppini on valloillaan, WSOY, 2012) ja "SLAM BOOK eli kertomus siitä kuinka sinun isäsi nussi hänen äitiänsä" (Taskunovellit, Karisto, 2013) testasivat tarinankerronnan keinoja lyhyen muodon puitteissa. Lindstedt on myös kirjoittanut esseitä ja monitaide-esityksiä kuten Rosa Imaculadan sydän (2013), joka yhdisti tanssia, tekstiä ja sydänääniä. Lindstedt toimii Mahdollisen Kirjallisuuden Seurassa ja Kieleke-kollektiivissa. Hän viimeistelee väitöskirjaa kommunikaation ongelmasta ranskalaiskirjailija Nathalie Sarrauten tuotannossa.
Kirja-arvioita
Seitsemän naista kohtaavat tuntemattomassa, valkoisessa maailmassa. He tulevat siihen johtopäätökseen, että ovat kuolleita. Mutta miksei maailmassa vaikuta olevan muita kuin he? Mikä heitä yhdistää?
Oneiron on omalaatuista proosaa. Se eroaa aika paljon melkein kaikista aiemmin lukemistani fantasiaromaaneista ja oli sillä tavalla virkistävä lukukokemus. Kirjassa taikuus on selittämätöntä, ja vaikka samaan aikaan se on halki kertomuksen jatkuvasti läsnä, se sulautuu kiehtovalla tavalla henkilöhahmojen realistisiin elämän- ja kuoleman kokemuksiin. Juuri tällaisessa muodossa toivonkin tätä nykyä saavani ammentaa taikuutta kirjojen sivuilta: taikuutta, joka on luonteeltaan enemmän kuin vain spekulatiivista.