Tuomiopäivän komedia

Kirjayhtymän science fiction -sarja

Tuomiopäivän komedia

Robert A. Heinlein

7.2 / 10
27 arvosanaa 3 kirja-arviota
Julkaistu
1986 (Kirjayhtymä)

Katso saatavuus Adlibriksestä

Risingshadow communityLukijoiden ääni

Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.

7.2 / 10lukijoiden arvosana
27arvosanaa
3kirja-arviota
Risingshadow

Arvosanajakauma

Näin lukijoiden antamat arvosanat jakautuvat asteikolla 1–10.

106
90
88
71
69
51
41
30
20
11
Risingshadow

Mitä sinä ajattelit kirjasta?

Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.

Kirjaudu ja kirjoita arvio →
Risingshadow

Lukijoiden arviot

3 arviota

Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta

10/10
Jari_J

Luin tämän kirjan kauan sitten ollessani sairaalassa. Kirjan tarina on aivan mahtava minunlaiselleni ihmiselle, jota kiinnostaa scifi sekä erilaiset rinnakkaistodellisuustarinat. 
Tässä kirjassa rinnakkaistodellisuudet vaihtuvat viuhaan tahtiin ja juuri se oli aivan mahtava kokemus. Tykkäsin tästä pariskunnasta ja tykkäsin hauskasta ja tavasta kirjoittaa minulla on jatkuvasti vedet silmissä nauramisesta kirja pelasti minut monesta ollessani sairaana. Harmi, ettei tällaista scifiä enää nykyään tunnuta tekevän. 

1/10
Martti Cauthon

Malliesimerkki teoksesta, joka onnistuu olemaan samaan aikaan sekava ja pitkästyttävä yhtä aikaa. Paatoksellinen, saarnaava ja tympäisevä kirja, jossa parasta oli se, että se loppui.

4/10
Eija

Tarinan minäkertojana on pappismies Alex Hergensheimer Kansasista. Hän joutuu omasta todellisuudesta toiseen maailmaan ja henkilöön nimeltä Alec Graham. Hän lyöttäytyy yhteen Alecin entuudestaan tunteman Margrethen kanssa. Yhdessä he joutuvat toistuvasti maailmasta toiseen. Aiheesta olisi saanut paljon mielenkiintoisemman tarinan, nyt se oli tylsä ja junnasi paikallaan. Maailmojen ero ei ole suuri, sankarit määrittelevät ensisijaisesti todellisuuden huomioimalla onko maailmassa ilmalaiva, lentokone ja millainen, jos on ollenkaan.  Tarina ei tunnu kehittyvän mihinkään suuntaan. Vasta loppupuoliskolla päästään kirjan nimen mukaiseen Tuomiopäivä asetelmaan. Ei juoni kiinnostanut kyllä senkään jälkeen.  Ne perus jutut, jotka Heinleinin kirjoissa yleensäkin on, tuo kirjaan vielä lisä ärsyttävyytensä.  Humoristiseksi tarkoitetun tarinan huumori ei purrut.