Vereviä kertomuksia
Alkuteos ilmestynyt 1880. Suomentaneet Marleena Heinäkari, Maiju Laitinen, Kati Lehtinen, Miina Nurmi, Noora Oksanen, Johanna Roivas, Heli Tirronen ja Outi Veivo. Esipuhe: H. K. Riikonen. Sidottu.
Sisältö:
- Kahvipannu (La Cafetière, 1831)
- Kumpi heistä (Laquelle des deux, 1833.)
- Kodin sielu (L'Âme de la maison, 1839)
- Vastahakoinen kansalliskaartilainen (Le Garde national réfractaire, 1839)
- Kaksi esittäjää, yksi rooli (Deux acteurs pour un rôle, 1841)
- Öinen vierailu (Une visite nocturne, 1843)
- Sivuja maalarin oppipojan lehtiöstä (Feuillets de l'album d'un jeune rapin, 1845)
- Liikalihavuudesta kirjallisuudessa (De l'obésité en littérature, 1848)
Théophile Gautier (1811–1872) oli kirjailija, runoilija, taiteen kerääjä, kriitikko ja lehtimies, joka herätti Pariisin kaduilla huomiota epäsovinnaisella ja dandymäisellä käytöksellään. Kirjailijana Gautier pakenee määrittelyjä, sillä hän rikkoi tietoisesti lajityyppien välisiä rajoja. Kokoelma Vereviä kertomuksia sisältää omintakeisia, leikitteleviä tarinoita, joiden tyyli vaihtelee kauhuromantiikasta parodiaan, ja Gautier nauraa niin yhteiskunnan epäkohdille kuin tieteen vakavuudellekin.
Théophile Gautier
Théophile Gautier (1811–1872) oli ranskalainen runoilija, kirjailija, toimittaja ja kirjallisuusarvostelija. Gautier oli romantiikan puolustaja, mutta hänen töitään on vaikea luokitella. Hän korosti muodon täydellisyyttä ilmaisun kustannuksella ja ”taidetta taiteen vuoksi”. Romaaneillaan hän oli muun muassa dekadenssin edelläkävijä. Hän on innoittanut Charles Baudelairea, Gustave Flaubertia, Oscar Wildea ynnä muita romantiikan kirjailijoita.
Tekstilähde: Wikipedia. Kuva: Nadar, Théophile Gautier, 1856.
Kirja-arvioita
Vereviä kertomuksia sisältää kahdeksan kertomusta, jotka on kirjoitettu 1830-1840 vuosikymmenien aikana. Tarinakokoelma alkaa kirjailijan Esipuheella, joka on jo itsessään novelli. Kahvipannu novellissa vanhat maalaukset heräävät henkiin tanssisalissa. Novellissa on kauhuun vivahtava hieno tunnelma. Se on eräänlainen Tuhkimo tarinan variaatio. Kumpi heistä on hyvin kerrottu novelli, jossa kertoja nimeltään Théophile rakastuu kaksosiin yhtä aikaa, erikseen kaksoset olivat vain puolikkaita. Käyttämällä omaa nimeänsä kertomuksessa tuo todellisuuden tuntua tarinaan. Kodin sielu on runollisen kaunis tarina kotisirkasta ja miten sirkan kuolema tai haavoittuminen tuo taloon epäonnen. Vastahakoinen kansalliskaartilainen novellin huumori ei oikein osunut oman huumorintajuni kanssa yksiin. Kaksi esittäjää, yksi rooli tarinassa ollaan teatterinäyttämöllä paholaisen roolissa. Öinen vierailu on futuristinen tarina nopeasta kulkupelistä, jolla lennetään ilmojen halki kypärä päässä. Lentäminen liitimien avulla oli kehitysasteella Gautierin elinaikana. Sivuja maalarin oppipojan lehtiöstä on hiukan humoristinen kertomus maalaustaiteesta. Liikalihavuudesta kirjallisuudessa Gautier arvostelee humoristisella otteella aikansa kuuluisien taiteilijoiden, kirjailijoiden ja runoilijoiden ulkonäköä, lihavuutta, mukaan lukien omaansa.