Uskollinen

Kirja oli mielestäni hyvä, mutta välillä tökki vähän turhankin paljon. Loppu oli aivan kamala. Nyt en edes tiedä, olisiko kannattanut lukea Uskollista... Pidän kahdesta edellisestä osasta paljon enemmän, mutta tämäkin menettelee. En tarkoita, etteikö kirja olisi ollut hyvä, mutta Outolintu oli paljon parempi. Alusta ei voinut mitenkään arvata Trisin kuolemaa, mutta hyvä niin. 

Tris oli todella mielenkiintoinen hahmo, jota jään kaipaamaan. 

Pidin kirjasta paljon ja rakastin koko sarjan ajan Trisin ja Tobiaksen suhdetta. Mutta vaikka viimeisen kirjan juoni oli ihan hyvä ja mukaansatempaava, en vain pääse yli siitä, että loppu oli mielestäni todella huono.
Ymmärrän, mitä kirjailija halusi sanoa lopettaessaan sarjan näin, mutta itse inhoan tällaisia loppuja. Mitä järkeä kirjoittaa ja rakentaa ihana pari, jolle toivoo pelkkää hyvää ja jonka ylä- ja alamäissä saa olla mukana, kun ainoa, mikä siintää lopussa, on toisen kuolema, joka tuhoaa unelman yhteisestä tulevaisuudesta?!?

Inhoan siis kirjan loppua, sillä Tris kuolee lopussa. Hän saattaa pelastaa koko muun maailman, mutta kuolee itse ja jättää Tobiaksen yksin. Siis tietysti siinä on jotain sankarillista, eikä hän todennäköisesti olisi pystynyt sekä pelastamaan itseään että maailmaa tuossa tilanteessa, mutta tuo tarina on keksitty. Kirjailija olisi siis ihan vallan mainiosti voinut jättää Trisin eloon, jotta hän voisi ollan yhdessä Tobiaksen kanssa hamaan vanhuuteen saakka. Niin, tiedän, ei läheskään yhtä traagista, mutta itse olisin pitänyt siitä lopusta paljon enemmän.

Ja vielä jälkihuomautuksena, jonka voitte jättää kokonaan omaan arvoonsa, mainitsen, että jos joskus vain saan aikaiseksi kirjoittaa jonkun kirjan (tai kirjasarjan), johon saan rakennettua, tuollaisen romanttisen parin, aion lopettaa kirjan "ja he elivät YHDESSÄ onnellisena elämänsä loppuun asti" -tyyliin.

Kirja oli kaikinpuolin hyvä, mutta vähän jäi häiritsemään se, että kaikelle olikin yhtäkkiä tieteellinen selitys, joka suunnilleen kumoaa sarjan aikaisempian kirjojen antamat kuvat.
Myös päähenkilön kuolema oli aikamoinen yllätys. Ei siinä muuten mitään valittamista, mutta se, että tieto oli levinnyt someen ennen kuin luin kirjan, häiritsi itse lukemista. Siinä tuli sellainen fiilis, että koko ajan odottaa, että se tapahtuu, eikä aina pysty keskittymään olennaiseen.

Suosittelen lukemaan, jos on lukenut sarjan aiemmat osat, mutta yksittäisenä ei kannata.

Voin heti sanoa että itkin ;-; itkin lopussa ihan hysteerisesti enkä kauhiasti itke kirjoista, (jotkut ovat tietysti poikkeuksia mm. Kirjavaras) mutta tämä kosketti minua niin kovasti. Sanonpahan sen, että kirjailija on hyvä, jos osaa koskettaa ihmistä ja nostaa tämän tunteet pintaan.

Uriah..rakas Uriah, yksi lempihahmoistani ;-;
Lopetus oli mielestäni aivan UPEA, vaikkakin hyvin surullinen, ja kun Tris kuoli ja puhuttiin enää Tobiaksesta, kaikki missä Tobias kulki, sai minut miettimään edellisiä kirjoja (eritoten ensimmäistä, koska siinä alussa kaikki ihanat olivat vielä elossa) ja se aiheutti taas kyyneleet silmiini.

Suosittelen sarjaa kaikille! Tästä tuli uusi lemppari trilogia, ja aion varmasti lukea monta kertaa uudelleen! Go Uriah ♥

Olen 100% varma että olen kirjoittanut kirja arvion tästä kirjasta mutta näköjään en.

Uskollinen ei ollut niin huippukirja kun odotin, mutta oli lukemisen arvoinen todellakin. Tris on taas omapäinen järkevä Tris ja Tobias taas niin ihana ja kaikki osaava Tobias. Uskollinen oli sekavempi kun edelliset osat ja geenit sai minut hämilleni ja se että Tobias ei olekkaan Divergentti. Trisin äiti tuntui ihan eri-ihmiseltä, jonka minä kuvittelin alussa.

Carasta opin tykkäämään enemmän ja Christiinasta (en hirveesti hänestä pitänyt). Loppu oli musertava, koska aika moni kuoli ja miten Tobias pärjää ilman omaa Trisiä? En uskalla lukea Four-kirjaa (en tiedä miksi XD)

Ei voittanut edeltäjäänsä eikä huipentunut niin kuin odotin, mutta yleensä vikalta osalta aina odotetaan liikaa. Ehdottomasti yksi suosikeistani, vaikka kummoinen se ei ollut verrattuna joihinkin kirjoihin. Rakastan kuitenkin sarjaa ja on Top 3 listallani.

Olen hyvin pettynyt tähän kirjaan, odotin paljon enemmän viimeiseltä osalta. Kirjassa ei tapahtunut paljoa mitään, kieroiltiin ja kieroiltiin vähän lisää. Kun tuli kohta, jossa ajattelin että nyt tapahtuu jotain, niin ei. Ja olen aina ihmetellyt tässä kirjasarjassa, että miksi niissä täytyy tappaa niin paljon tuttuja hahmoja? Ja tästä päästään analysoimaan kirjan loppua, joka ei oikein miellyttänyt minua, koska yleensä pidän lopusta jossa päähenkilö(t) voi oikeasti huokaista helpotuksesta, kenties rakastua, ja suunnitella tulevaisuutta.

Kirja itsessään sisälsi ihan liikaa kirjoitusvirheitä ja lauseista puuttui sanoja, oikeasti, eikö kukaan tarkasta kirjojen oikeinkirjoitusta ennen julkaisua? Ettei olisi kiireellä tuupattu kirja ulos…? (Ensimmäisessäkin osassa oli kirjoitusvirheitä, mutta ne annoin vielä anteeksi, koska kuvittelin ettei toisissa kirjoissa enää kirjoitusvirheitä löydy).
Kun kuitenkaan kirjat eivät ole ilmaisia, niin toivoisin että niissä ei vilistäisi kirjoitusvirheitä lähestulkoon joka sivulla.

Syy, miksi annoin silti kaksi tähteä, johtuu ihan siitä viimeisten sivujen tunteiden kuvaamisesta, joka oli kirjoitettu kauniisti, niistä kuvastui kaipuuta ja ikävää.

Luin tämän englanniksi muistaakseni noin vuosi sitten. Noin puoleenväliin se menetteli, mutta sen jälkeen tarina alkoi luisua alamääkeen ja loppu oli ihan järkyttävän huono. Jos kirjailija olisi tahallaan yrittänyt, ei olisi varmaankaan saanut juuri huonompaa loppua aikaiseksi. Niin totaalinen rimanalitus oikeastaan koko viimeinen kirja, että hävettää Rothin puolesta.

Olen odottanut tätä kirjaa ikuisuuksia ja heti kun se tuli ostin sen itselleni!
Uskollinen oli ihan hyvä lopetus Outolintu-trilogialle. Normaalisti olen lukenut tämän sarjan kirjat päivässä tai parissa, mutta tämän kanssa meni viikko. Kirja oli välillä tylsähkö ja siitä meni pisteitä heti pois. Pidin silti kirjan alusta ja kirjan loppu... Tiesin jo etukäteen, miten kirja päättyisi, mutta itkin silti...En tiedä pidinkö vaiko inhosinko kirjan loppua, sillä vaijerikeinu-kohtaus oli niin ihana.
Loppujen lopuksi Uskollinen oli ihan hyvää luettavaa. Suosittelen!