Uskollinen
Alkuteos ilmestynyt 2013. Suomentanut Outi Järvinen.
1. laitos 2015. Kannen kuva ja suunnittelu: Joel Tipple. Sidottu.
2. laitos 2016. Seven. Elokuvakansi. Nidottu.
3. laitos 2023. Seven. Kannen kuva ja suunnittelu: Joel Tipple. Nidottu.
Goodreads Choice Award (paras nuorten fantasia- tai sf-kirja) 2013.
"Tiedän, mistä olen kotoisin. Tiedän etten halua kuolla, ja minulle sekin on paljon – enemmän kuin muutama viikko sitten."
Kuvittele, että tuntemasi maailma on ollut valhetta.
Kuvittele, että yksittäinen päätös on muuttanut tulevaisuutesi.
Kuvittele, että rakkaus ja usko toiseen ihmiseen ovat saaneet sinut ylittämään itsesi kerta toisensa jälkeen.
Tris Prior ja Tobias ovat nyt tienhaarassa. Paetako rakkaansa kanssa yhteiskunnan ulkopuolelle vai taistellako uutta ja tuntematonta vastaan?
Kapinallisesta kirjoitettua:
"Täytyy antaa Rothille plussaa myös juonenkehittelystä. Hän osaa paljastaa asioita sopivassa järjestyksessä ja tahdissa, niin että on koko ajan askelta edellä lukijaa." – Kirjaneidon tornihuone -blogi
Koukuttavaa Outolintu-trilogiaa on myyty maailmalla yli 19 miljoonaa kappaletta.
Veronica Roth
Veronica Roth (s. 1988) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hän on saksalaista ja puolalaista syntyperää. Roth kasvoi Illinoisissa ja opiskeli luovaa kirjoittamista Northwestern Universityssa. Roth asuu valokuvaajamiehensä kanssa Chicagossa.
Rothin esikoisromaanin Outolintu elokuvaoikeudet myytiin ennen kuin hän valmistui collegesta. Outolintu-trilogia valmistui vuonna 2013 ja elokuva julkaistiin 2014. Rothin kirjoja on myyty maailmanlaajuisesti 42 miljoonaa kappaletta.
Kirja-arvioita
Mielestäni trilogian huonoin kirja ja se loppuratkaisu... Sanonko vain että ARG! Tämä kirja kertoi nyt aivan jostain muusta kuin aiemmat osat, enkä oikein lämmennyt sille.
Kirjan alku tökki aika paljon, eikä ollut mitenkään mielenkiintoista luettavaa. Oikeastaan vasta kirjan loppupuolella kiinnostukseni heräsi ja kirjassa alkoi tapahtua. Tällä kertaa kirjassa oli todella odottamaton loppu. Loppu oli paitsi yllättävä ja tuli täysin puun takaa, mutta myös surullinen.
Uskollinen ei oikein täyttänyt odotuksiani. Juoni oli aika tylsä ja laiskasti suunniteltu. Henkilöhahmotkin jäi pintapuolisiksi. Geenit ja testit oli vähän tylsä selitys koko Outolintu-maailmalle, olisin odottanut jotain mielenkiintoisempaa. Arvasin noin 100 sivua ennen loppua, mitä suurinpiirtein tulee tapahtumaan. Tavallaan kuitenkin pidin loppuratkaisusta. Epilogi taas oli tosi koskettava!
Tykkään kirjoista, jotka kirjoitetaan useamman ihmisen kannalta, joten pidin erityisesti kirjoitustyylistä. Muuten kirja ja koko sarja oli vähän plääh, ei missään vaiheessa ollut oikeasti todella hyvä sarja, sellainen liian teinimäinen. Pidin siitä, että vihdoin päästiin sinne aidan toiselle puolelle, mutta muuten oli aika vähän tapahtumia. Loppuhuipennus oli jotenkin arvattavissa, niin olisin itsekin kirjoittanut, tosin se olisi ollut yllättävämpää esim kirjan alussa. Lisäksi loppu jäi tunteettomaksi, vaikka Roth oli epätoivoisesti yrittänyt jotain tunnetta siihen lisätä, luin kirjan lopun vaan sillä lailla jaah. Kirjan ensimmäisestä osasta pidin ja jäi ärsyttämään kun näistä kahdesta viime osasta olisi saanut niin paljon paremmat. Kuitenkin ihan kiva kesälomalukukirja.
En ole vieläkään varma, missä vika, mutta Uskollinen jätti jotenkin kylmäksi. Hankin tän tietenkin heti käsiini suomennoksen ilmestyttyä, mutta petyin. Oli tääkin toki ihan kiva näyte Rothilta, mutta tykkäsin kahdesta ekasta kirjasta eniten. Tämä ei vain ollut toivomani loppu. Geeneistä puhuttiin ihan liikaa ja kirja oli sen takia todella pitkäveteinen. Ei kirja missään nimessä täysin surkea ollut, jokin vain tökki ja pahasti. Outolintu oli koko sarjan paras kirja. Kapinallinenkin meni, mutta Uskollisesta sai sellaisen vaikutelman, että kirjailija ei olekaan jaksanut kirjoittaa hienoa tarinaa niin hyvin kuin osaisi. Oli tää ihan kiva ja suosittelen joka tapauksessa lukemaan.
Kirjasrajn toinenosa oli melko tylsähkö, mutta kuten ensimmäinenkin osa tämäkin kirja kosketti minua suuresti. Suosittelen!
Petyin, henkilöhahmot jotenkin kateissa. Trisin ja Fourin lukuja ei erota toisistaan muuta kuin se, että tilannetta katsotaan toisen silmin, liikaa puhetta geeneistä, liian vähän tapahtumia, TYLSÄ KIRJA! Loppu on kuohuttanut paljon, mutta itellä oli sellanen olo, et halleluujah vihdoin tapahtuu jotain!! Suosittelen lukemaan englanniksi, ainaki mulla tää vika pilas koko sarjan. Suomennos täynnä kirjoitusvirheitä, eikä preesens kerronta muutenkaan oikein kolahda suomen kielellä.
Mielestäni Uskollinen oli hyvä kirja. Ainakin monta kertaa parempi kuin sarjan toinen kirja Kapinallinen jonka luin jotenkin epäuskoisena ja kyllästyneenä. Uskollista lukiessani heräsin jälleen lukemisen riemuun ja kahmin kirjan nopeasti jotta saisin tietää mitä sitten tapahtuu ja mitä sitten ja sitten ja... Kirjan päätös oli melkoinen yllätys itselleni. En uskonut kirjailijan kykenevän viemään tarinaansa siihen mitä koko kirjan alkuosa antoi ymmärtää. Tris oli hieno hahmo jota jäi kaipaamaan.
Hetkeen ei ole ennättänyt kirjoihin tarttua, mutta sain viimein tämän trilogian päätösosan luettua. Sarja vaikutti todella hyvältä ensimmäisen kirjan ja elokuvan katsottuani, mutta kuten moni muukin on sanonut niin taso laskee viimeistä kirjaa kohti. Toinen osa oli vielä ihan kelvollinen, mutta tämä kolmas osa oli melko tylsähkö ja tuntui, että asiat junnasivat vain paikoillaan siinä missä kirjaan olisi voinut ehkä vähän lisää saada aikaiseksi tapahtumaa ja juonenkäänteitä. Lopullinen juonikuvio oli vähän lässähtänyt ja tuli vähän sellainen "tämäkö oli nyt tässä" - fiilis kun päästiin kirjan loppupuolelle. Yhtä asiaa en kuitenkaan osannut lopussa odottaa ja yllätyinkin todella paljon kirjailijan melko rajuhkostakin päätöksestä tämän kirjan suhteen joka minua hiukan masensi, mutta myös toisaalta toi kirjalle aivan erilaisen lopun kuin mitä moni lukija olisi voinut odottaa. Ihan lukemisen arvoinen trilogia, mutta tuskinpa toista kertaa tartun näihin kirjoihin.
Arvasin kirjan lopun aika hyvissä ajoin ja silloin päätin, että jos tässä nyt käy niin kuin luulen käyvän niin en varmasti anna kirjalle sitten tähden tähteä.. Lopussa tosiaan itkin silmät päästäni enkä tule pääsemään siitä yli taas moneen viikkoon.. Mutta Tobiaksen (Vaikkakin hän on minulle aina Neljä) sanoissa loppua kohden oli jotain mikä upposi syvälle sisimpääni niin, että lopetus tuntui melkein..sopivalta. Kirjailija on siis osannut asiansa. En oikein tiedä mitä sanoisin kirjasta kokonaisuudessaan. Se oli kai ihan hyvä, mutta toisaalta ei ehkä ihan niin sisältörikas kuin edeltäjänsä. Ei tämäkään silti huono ollut ja mielelläni olisin pysynyt outolinnun matkassa vielä pidempäänkin!
Kirja oli surkea. Rakastin trilogian kahta ensimmäistä osaa, mutta tämä viimeinen kirja oli kyllä huonoin opus jonka olen aikoihin lukenut. Ensimmäiset kirjat veivät mukanaan eikä niitä malttanut laskea käsistään, mutta tämän kirjan kanssa sai taistella, että jaksoi lukea edes yhden luvun loppuun. Kirjassa ei vain suoraan sanoen tapahtunut mitään. Ainoa hyvä puoli oli loppuratkaisu, joka yllätti ainakin minut. Suomennos oli myös aivan täynnä kirjoitusvirheitä ja sieltä täältä puuttui jopa sanoja, joka kirjan huonouden ohella ärsytti suunnattomasti.
Kirja oli minusta hieno päätös hienolle sarjalle. Juoni oli hyvä, keskivaiheilla tosin vähän pitkäveteinen. Kerronta kulki sujuvasti, vaikka välillä oli hyvin vaikea erottaa kenen luku oikein oli, Trisin vai Tobiaksen. Loppu oli surullinen ja oikein hyvä. Minusta se ei edes ollut kovinkaan ennalta-arvattavissa. Se sopi kivasti koko sarjassa vallinneeseen tunnelmaan. Yksinkertaisesti hyvä kirja. Suosittelen ehdottomasti.
Itkin kirjan loppussa ku se oli niin surullinen.
Odotin tätä monta päivää. Eihän se tietenkään ole näin ajatellen kovin kauaa, toisin kuin jotain kirjaa on saanut odottaa vuoden päivät. Mutta siitä huolimatta en malttanut pysyä housuissani tätä odottaessani. Lopulta sain Uskollisen käsiini. Eikä. Odotukseni olivat suht korkealla kahden ensimmäisen trilogian osan perusteella. Pidin tämän kirjan alusta, mutta heti pian sen jälkeen kirja muuttui odottamattoman tylsäksi. Jotta kirja olisi saavuttanut arvonsa, sen olisi tullut olla enemmän kahden edeltäjänsä kaltainen. Mutta kirjan loppu on asia erikseen. Se sopi äärimmäisen hyvin trilogian päätökseksi, vaikka näin kokeneena lukijana voisikin sanoa, että se oli ennalta-arvattavissa. Suosittelen lukemaan sillä koko sarjana tämä oli erinomainen lukukokemus!
Luin tämän kirjan joskus vuosi sitten englanniksi niine n tapahtumia enää okein muista, mieleen on jäänyt vaan se tunnelma. Ja toki loppu... LOppu sisi oli mielestäni kamala xD Joillekin tuo loppu käy varmaan tosi hyvin mutta minä en ollut ollenkaan tyytyväinen. Suoraan sanottuna ensimmäinen kirja oli paras ja tämän lopun takia en oel varma olenko tyytyväinen siihen että luin tämän.