Sujuvasti kirjoitettu ja helposti luettava teos, jossa oli kuitenkin ihan liikaa toistoa sarjan ensimmäisestä osasta. Juonellisesti tämä teos ei ollut kovin erikoinen tai edes mitenkään mieltä vaivaava. Tapahtumat tapahtuivat aika selkeässä, odotetussa järjestyksessä, ja tämä teki juonesta hyvin ennalta-arvattavan. Eipä sillä, että se olisi kauheasti haitannut. Se, mikä menetettiin juonessa, saatiin takaisin päähahmossa. Harper on edelleen minusta kiinnostava ja mainio hahmo, joka jättää aika helposti Tolliverin jalkoihinsa. Sarjan jatkoa ajatellen, kaipaisin seuravaan osaan hiukan syvyyttä ja jotain, joka jättäisi vahvempia muistijälkiä. Voinee olla, että tästä ei muista paljokaan parin viikon päästä.
Alkuteos ilmestynyt 2006. Suomentanut Sari Kumpulainen. Sidottu.
Harper Connellylla on varsin erityinen kyky: hän osaa aistia kuolleiden sijainnin ja nähdä heidän viimeiset hetkensä. Harperin taitoja epäilevä professori kutsuu hänet vuosisatoja vanhalle hautausmaalle Memphisiin. Kaikkien hämmästykseksi Harper osaa tietenkin heti kertoa vanhojen vainajien kuolintavat, mutta yllätys on vielä suurempi, kun käy ilmi, että mullan alla makaa myös paljon tuoreempia ruumiita…
Kirjasarja
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
4 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Kirjan juoni oli melko tasaista alusta loppuun asti, jonka takia en pitänyt tästä osasta aivan niin paljoa kuin ensimmäisestä. Jännittäviä juonenkäänteitä ei myöskään mahtunut tähän teokseen juurikaan mukaan.
Vähän tylsempi, kuin ensimmäinen osa, mutta pidin henkilöistä. Nopealukuinen, vähän ennalta-arvattava ja jotenkin paikoillaan jankkaava, en myöskään pysynyt täysin perässä, kuka kukin oikein oli. Kirjassa oli kuitenkin pari kohtaa, jotka jäivät kaihertamaan hyvässä mielessä, joten aion etsiä seuraavankin osan käsiini ja lukea sen. En oikein tiedä mitä odottaa, mutta olen innokas ja kannatan lukemaan, jos kiinnostaa.
En ole koskaan tuntenut vetoa rikoksen ja murhien siivittämiin kirjoihin koska ne ovat minusta melko tylsää ja masentavaa luettavaa. Tähän sarjaan päätin tutustua siksi, että se on Harrisin käsialaa. Kyllähän näissäkin ratkotaan mysteerejä, mutta huomattavasti kevyemmällä otteella kuin kunnon dekkareissa.
Harper ja Tolliver ovat hyvin mielenkiintoinen kaksikko ja heistä lukee mielellään. Vaikka kirja olikin melko nopeasti luettavissa niin minusta kirjojen sivuilla oli liikaa sitä eestaas soutamista ja paikallaan jankkaamista. En tiedä kuuluuko se perinteisesti rikoskirjoihin, mutta ainakaan se ei saa minun mielenkiintoani heräämään millään.
Hahmoja ja mahdollisia syyllisiä tursui esiin kirjassa melkoinen määrä ja loppujen lopuksi en enää pysynyt perässä kuka oli kukin. Eniten minua ehkä alkoi tässäkin kirjassa kiinnostaa lukijoille heitetty herkku joka ei liittynyt millään lailla kirjan rikoksiin. Minun on pakko lukea seuraava, että tiedän miten tämä asia alkaa edetä vaikkakin tarinan kulku on luultavamminkin melko ennustettavissa.
