Tulenetsijät

Richard Farrin "Tulenetsijät" (Otava, 2015) alkaa kohtalaisen kiinnostavana trillerinä, jossa seitsemäntoistavuotias nuorukainen joutuu tekemisiin salaperäisen uskonlahkon ja sen karismaattisen johtajan kanssa. Historia, uskonnot, ideologiat, arkeologia ja kielitiede näyttelevät tarinassa merkittävää roolia. Peruspalikat ovat siis kohdallaan. Lukiessani huomasin hetkittäin miettiväni, että mahtaakohan tämä ylöstempauksineen mennä uskonnollisen jännityskirjallisuuden genreen Tim LaHayen ja kumppaneiden joukkoon, mutta ei sittenkään. Lopputulos on jotakin ja James Bondin sekoitus; rikkaiden ja vaikutusvaltaisten tahojen kanssa ollaan tekemisissä, maailmoja syleilevien arvoitusten kanssa ollaan tekemisissä ja pitkin ja poikin maailmaa sinkoillaan, Seattlesta Tulimaahan ja Kreikan saaristosta Ararat-vuoren rinteille. No, mitäpä tästä sanoisi? Ei tämä ollut ainakaan helpoin mahdollinen nuortenkirja ollut, ja saatoin pudota itsekin välillä kärryiltä kuka oikein oli kuka (voi toki johtua siitäkin, että jossakin vaiheessa lakkasin välittämästä). Mielenkiintoista kyllä, romanttinen sivujuonne puuttuu kokonaan, vaikka sellaiselle olisi ehkä ollut tilausta. Loppuratkaisu ei ole kovin ihmeellinen ja homma menee muutenkin vähän turhan kosmiseksi minun makuuni. Myös päähenkilön kaikkivoipaisuus tuppasi ärsyttämään: kaikki onnistuu ihan tuosta vaan, olipa kyse gourmetpitsan valmistamisesta tai helikopterilla lentämisestä. Valitan, ei jatkoon.