Telluuria

Vladimir Sorokin (s. 1955) on venäläinen kirjailija, jonka teoksia on käännetty lukuisille eurooppalaisille kielille. Hänen taiteellinen taustansa on 1980-luvun Neuvostoliiton undergroundissa. Sorokinilta on suomennettu romaanit Jono (1983), Marinan kolmaskymmenes rakkaus (1982–1984) ja Pyhän Venäjän palveluksessa (2006).

Vuonna 2002 Sorokinin julkaisema kirja joutui Vladimir Putinia tukevan nuorisojärjestön hampaisiin. Häntä uhkailtiin ja Sorokinin kirjoja poltettiin kaupunkien aukioille pystytetyissä nuotioissa. ”Erikoisinta oli nähdä uudelleen ja uudelleen kaikilta valtion omistamilta tv-kanavilta, kuinka kirjojani poltetaan kokoissa”, Sorokin muisteli vuonna 2008 City-lehden haastattelussa. ”Minua, vanhaa äijää, on myöhäistä pelotella ja vallanpitäjät tietävät sen. Viesti olikin suunnattu nuorille, tuoreen kriittisen proosan kirjoittajille: katsokaa, näin teille käy jollette pidä suutanne soukemmalla.” Sorokin sai runsaasti tukea ulkomaisilta sananvapauden puolustajilta ja lopulta jopa Venäjän johto tuomitsi kirjailijan vainon. Rovioiden ansiosta kirjan myynti kasvoi kymmenkertaiseksi ja entistä useammat ulkomaiset julkaisijat alkoivat kiinnostua ennen liian kokeellisena pidetystä kirjailijasta. Järjestö, joka oli halunnut osoittaa hyödyllisyytensä Putinille, hajosi.

Kirjallisuutta

Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta. BTJ, 2012.

Linkkejä

Timo Hämäläinen: Vladimir Sorokinin kohukirja on perinteellistä rienausta. Helsingin sanomat 15.8.2002.
Kristiina Rotkirch: Sininen rasva räjähti Venäjällä. Helsingin sanomat 30.9.2002.
Salla Räsänen: Kohtauksia eräästä kirjasodasta. Idäntutkimus 2/2006. (PDF)
Jani Saxell: Pyhän Venäjän palveluksessa. Kiiltomato.net 3.10.2008.
Kristiina Rotkirch: Pyhän Venäjän palveluksessa. Helsingin sanomat 4.2.2007.
Pekka Pesonen: Pyhän Venäjän palveluksessa. Helsingin sanomat 30.11.2008.

Kuva: Wikimedia Commons.