Pyhän Venäjän palveluksessa
Alkuteos ilmestynyt 2006. Suomentanut Arvi Perttu. Sidottu, kansipaperi.
Satiiria, komediaa ja seikkailuhenkeä yhdistelevä dystopia tulevaisuuden Venäjästä vuonna 2027.
Venäjä on kirjaimellisesti eristynyt Euroopasta, joka on maailmanpoliittinen pikkutekijä Kiinan hallitsemassa maailmassa. Venäjällä vallitsee ääriortodoksinen uskonto, yltiömäinen kansallismieli ja machokulttuuri, minkä myötä kaikki liberaali, demokraattinen ja maallinen on pannassa. Valtaistuimella istuu mies, joka muistuttaa vahvasti eräitä nykyisiä vallanpitäjiä. Hänen rajatonta valtaansa puolustavat ja mielensä oikkuja toteuttavat tsaarin ajoilta periytyvät valiojoukot, opritshnikit. Heille toisinajattelijoiden henki on korkeintaan ivallisen naurun arvoinen.
Kaiken kurin, järjestyksen ja autoritaarisuuden taustalla rehottavat kuitenkin tutulla tavalla korruptio, huumeet, mässäily ja irstailu. Valiokaartin rankka työ vaatii normaalia rankemmat huvit. Paikoin kirja yltyykin groteskiksi kuvaukseksi venäläisen sielun tummimmista sävyistä. Ei ole ihme, että Sorokinin kirjat ovat päätyneet Putinia palvovan Nashi-nuorisojärjestön rovioille. Sorokinin ”pyhässä Venäjässä” näkyy näet piirteitä niin keskiajalta, stalinismista kuin tieteiskirjallisuudestakin.
Pyhän Venäjän palveluksessa on käännetty lukuisille eurooppalaisille kielille, mm. ruotsiksi. Vladimir Sorokinilta on ilmestynyt aiemmin suomeksi kirjat Jono (1990) ja Marinan kolmaskymmenes rakkaus (1992).
”Tämä on elegantti, mielikuvituksellinen ja erittäin hauska kirja. Ja kammottava. En osaa kuvitella, että Venäjällä meneillään olevaa demokratian purkua voisi arvostella purevammin.” – Dagens Nyheter
Vladimir Sorokin
Vladimir Sorokin (s. 1955) on venäläinen kirjailija, jonka teoksia on käännetty lukuisille eurooppalaisille kielille. Hänen taiteellinen taustansa on 1980-luvun Neuvostoliiton undergroundissa. Sorokinilta on suomennettu romaanit Jono (1983), Marinan kolmaskymmenes rakkaus (1982–1984) ja Pyhän Venäjän palveluksessa (2006).
Vuonna 2002 Sorokinin julkaisema kirja joutui Vladimir Putinia tukevan nuorisojärjestön hampaisiin. Häntä uhkailtiin ja Sorokinin kirjoja poltettiin kaupunkien aukioille pystytetyissä nuotioissa. ”Erikoisinta oli nähdä uudelleen ja uudelleen kaikilta valtion omistamilta tv-kanavilta, kuinka kirjojani poltetaan kokoissa”, Sorokin muisteli vuonna 2008 City-lehden haastattelussa. ”Minua, vanhaa äijää, on myöhäistä pelotella ja vallanpitäjät tietävät sen. Viesti olikin suunnattu nuorille, tuoreen kriittisen proosan kirjoittajille: katsokaa, näin teille käy jollette pidä suutanne soukemmalla.” Sorokin sai runsaasti tukea ulkomaisilta sananvapauden puolustajilta ja lopulta jopa Venäjän johto tuomitsi kirjailijan vainon. Rovioiden ansiosta kirjan myynti kasvoi kymmenkertaiseksi ja entistä useammat ulkomaiset julkaisijat alkoivat kiinnostua ennen liian kokeellisena pidetystä kirjailijasta. Järjestö, joka oli halunnut osoittaa hyödyllisyytensä Putinille, hajosi.
Kirja-arvioita
Välillä on virkistävää lukea muutakin kuin länsimaista tieteiskirjallisuutta ja tähän tarpeeseen "Pyhän Venäjän palveluksessa" sopii oikein mainiosti. Dystooppisessa kuvauksessa tulevaisuuden Venäjästä on mielenkiintoisesti onnistuttu yhdistämään Iivana Julman aikainen historia, stalinismin puhdistukset sekä nykyiset vallanpitäjät, joten teoksen joutuminen "Putin-Jugendin" mustalle listalle oli varmaankin ihan odotettavissa. Kirjan tarina tapahtuu yhtenä päivänä, jonka aikana saadaan tietää runsaasti sen hetkisestä tilanteesta Venäjällä ja lisäksi tipoittain Euroopan ja Kiinan olosuhteista. Arvostin kirjaa lukiessa sitä, että asioita ei selitetty puhki ja kerrattu liikaa kuvitteellista historiaa, vaan lukijan mielikuvitukselle jätettiin myös tekemistä. Pidin samasta syystä myös siitä, että kaikkia kursiivilla kirjoitettuja, päähenkilön tai muiden käyttämien suomennettujen slangisanojen merkityksiä ei välttämättä avattu kovinkaan paljon tai ollenkaan. Kirjassa on paljon yhtymäkohtia todelliseen tilanteeseen Venäjällä, kuten ortodoksisuuden uusi nousu (tärkeä osa tarinaa), kaasutoimituskiistat ja Kiinan kasvava vaikutusvalta, minkä vuoksi tapahtuneet poliittiset muutokset eivät tunnu kovinkaan mahdottomilta. Tarinan puitteet ovat sen verran hyvät, että itse olisin saattanut kaivata hieman pidempääkin kirjaa, mutta toisaalta tällaisenaan se toimii näppärän mittaisena kurkistuksena valiojoukkojen korkean upseerin arkipäivään. Suomennos oli mielestäni hyvin tehty ja tyylikeinona tekstin sekaan oli jätetty myös venäjän- ja kiinankielisiä termejä, joista oli sivun alalaidassa käännös. En oikeastaan paljoakaan keksi moittimisen aihetta kirjasta, mutta aivan täysi kympin suoritus se ei silti ollut osittain tuosta mainitsemastani lyhyydestä johtuen. Arvosanaksi vahva neljä tähteä.