Lohikäärmeet

Kirja oli puhdasta mahtavuutta alusta loppuun. Juoni oli loistava ja erilainen, hahmot ihania ja omanlaisiaan ja toteutus todella erinomainen. 

Ember oli hyvä päähahmo. Hän oli rohkea ja itsenäinen, mutta samalla hieman epävarma ja ujohko. Garrett oli ihana. Oli ihanaa, kun päähenkilön rakkaudenkohde ei ollut mikään itsevarma paha poika, joka saa kaikki tytöt levittämään reitensä heti ensitapaamisella. Vaikka rakastankin Jacea (Varjojen kaupungit), Patchia (Langennut enkeli), tai muissa kirjoissa olevissa pahoja, itsevarmoja poikia, niin on todella virkistävää ja ihanaa lukea myös siitä, että unelmien poika/mies voi olla myös ei niin itsevarma. Riley oli mielestäni hahmo, josta sai ensin sellaisen paha poika kuvan. Mutta kun kirjaa luki pitemmälle, kävikin ilmi, ettei hän ollutkaan sellainen, ja olin todella iloinen. Riley on myös todella ihana hahmo, ja olen hieman yllättynyt siitä, ettei tuleva kolmiodraama ainakaan vielä ärsytä minua. Ensimmäisen osan perusteella kumpi tahansa poika sopisi Emberille todella mahtavasti, ja odotan innokkaasti mitä sillä rintamalla tulee vielä tapahtumaan.

Lohikäärmeet on vaikuttava teos, mitä ei voi jättää kesken. Se on taidokkaasti kirjoitettu sekä juoni ja toteutus ovat ensiluokkaa. Pidän myös Talonin ja Pyhän Yrjänän Veljeskunnan välisestä konfliktista. Molemmat osapuolet ajattelevat täysin mustavalkoisesti: me olemme hyviä, te pahoja, eikä kummassakaan voi olla poikkeuksia. Se on hyvin realistista ja ymmärrettävää, eikä loppujen lopuksi lukijakaan voi täysin tyrmätä kumpaakaan osapuolta juuri sen takia, että oikeassakin elämässä on ihmisiä (ja kuka tietää, ehkä myös lohikäärmeitä), jotka ajattelevat mustavalkoisesti.

Olen todella iloinen, että olen hankkinut Talon-saagan neljä osaa, joten pääsen heti toisen osan kimppuun.  

Harvoin tartun kovin innokkaasti kirjaan, jossa seikkailee paljonkin lohikäärmeitä ja tämänkään kirjan suhteen ei odotukset olleet niin korkealla, mutta kirja on mielestäni aivan mahtava. Siskoni luki teoksen ensin, koska rakastaa lohikäärme-aiheisia kirjoja, ja kehui kirjaa valtavasti. Päätin siis lukaista nyt tämänkin ja olin kyllä positiivisesti yllättynyt. En meinannut malttaa laskea kirjaa käsistäni ja meni helposti kahdessa päivässä läpi. 

Kirjassa on minun makuuni juuri sopivasti romantiikkaa ja jännitystä ja ne on saatu hienosti punottua yhteen. Teksti sujuu luontevasti eikä koskaan ollut kyllä tylsää hetkeä tämän tarinan parissa. Julie Kagawa kuvailee asioita mielestäni hienosti, ei ollenkaan liikaa, ja uppouduin nopeasti kirjaan mukaan. Teoksessa on mukana myös reilusti huumoria, joka on mielestäni aina mukava lisä kirjoihin. 

Hahmot ovat kaikki omaperäisiä ja suosikkia on vaikea valita. Päähenkilö Ember, joka on tulinen ja toimelias lohikäärme, on myös jotenkin helposti samaistuttava. Koska suurimman osan ajasta kirjan lohikäärmeet ovat ihmismuodossa, heitä on paljon helpompi ymmärtää eivätkä he siis jää etäisiksi lukijalle. Itse nautin myös tarinoista, joissa kertojia on useampia. Tämän avulla tutustuu myös helpommin useampiin hahmoihin ja saa paremman ja laajemman kuvan tapahtumista. 

Kyllä tämä taitaa nyt kuulua parhaisiin kirjoihin, joita olen vähään aikaan lukenut ja aion varmasti lukea sarjan seuraavatkin osat. Suosittelen lämpimästi kirjaa kaikille, jotka ovat vähänkään kiinnostuneita romanttisesta fantasiasta. Ja vaikkei tämä lohikäärme-idea houkuttelisi niinkään paljoa, suosittelisin silti edes vilkaisemaan muutamaa ensimmäistä sivua, joista pääsee jo heti tarinaan mukaan.