Legioona

Legioona jatkaa upeaa sarjaa täydellisesti. Juoni, toteutus ja henkilöt ovat edelleen juuri sitä mitä täydellisessä kirjassa pitääkin olla. Ja kaiken lisäksi nautin suunnattomasti kirjan lopputaistelukohtauksesta. Se oli loistava, eeppinen ja hyppi useiden henkilöiden näkökulmasta niin kuin kuuluukin.

Tässä kirjassa Ember valitsi selvästi Garretin Rileyn sijasta. Niin kuin sanoin jo aikaisempien osien arvosteluissa, minun puolestani kumpi tahansa sopisi Emberille, ja olen edelleen sitä mieltä. Totta kai Riley säälittää minua suuresti, mutta toivoisin, ettei Kagawa sorru samaan typerään käänteeseen, jossa päähenkilön ylijäämä kosia naitetaan väkisin jollekin toiselle tytölle. Niin monissa kirjasarjoissa on valitettavasti tehty juuri näin. Koko kirjasarjan tämä "ylijäämä kosia" on ollut totaalisen rakastunut päähenkilöön, mutta kun päähenkilö valitsee sen "unelmiensa pojan", hän huomaakin yhtäkkiä olevansa ihastunut toiseen tyttöön, jonka kanssa hän päätyy yhteen. Se on todella ärsyttävää, ja mielestäni ihmisten aliarvioimista. Ei kaikkien tarvitse päätyä yhteen jonkun kanssa. Jonkun hahmon voi jättää ihan sinkuksikin.

No, niin. Taas sai tunteet vallan. Palataanpas taas asiaan. Talon-saaga on loistava sarja, ja toivon todella, että viimeinen osa suomennetaan. En anna ikinä Harper Collins Nordicille anteeksi, jos he tekevät saman kuin Into kustannusyhtiö teki Sergei Lukjanenkon Partio sarjalle, ja jättävät viimeisen osan suomentamatta. 

Aivan mahtava kirja. Talon-saagan neljäs ja toiseksi viimeinen osa on kyllä erinomaista luettavaa. Kertaakaan ei ollut tylsää tämän kirjan parissa ja luin kirjan hetkessä. 

Tarinassa on jälleen kerran samat kertojat, Riley, Ember, Garret sekä Dante, mutta tällä kertaa näiden kaikkien hahmojen tiet kohtaavat, joka on mielestäni kiinnostava kohta. Kirja on taas jaettu useampaan osaan ja itse pidin eniten osasta, jossa Dante kohtaa siskonsa sekä Garretin ja Rileyn. Kirja alkaa Danten muistolla, mutta siirtyy nopeasti Emberin ja poikien luokse aavikolle, johon edellinen osa loppui. Eli alusta asti kyllä toimintaa ja jännitystä riittää.

Tekstistä löytyy edelleen humoristisia kommentteja ja tapahtumia ja varsinkin Rileyn ajatukset ovat usein huvittavaa luettavaa. Hahmona Dante on ehkä muuttunut eniten, varsinkin loppua kohden, mutta muut kertojahahmot ovat pysyneet oikeastaan melko samanlaisina kuin aiemminkin. Ember on edelleen ihailtavan jääräpäinen ja rohkea, Garret viileän järkevä, mutta intohimoinen ja Riley uhmakas johtaja. Kaikki hahmot ovat ihania myös siinä, kuinka he ovat aina valmiina puolustamaan toisiaan ja muita ystäviään. Mielestäni myös Wesley ja Jade ovat kyllä mainitsemisen arvoisia henkilöitä, ovathan he tarinassa mukana suuren osan ajasta. Kaikki hahmot ovat jotenkin niin erilaisia, mutta kuitenkin kovin samanhenkisiä. 

Tämän kirjan tarina on kyllä sitten aivan omaa laatuaan. Koko ajan tapahtuu niin kovin paljon, etten meinaa edes muistaa kaikkea, mitä on tapahtunut. Teoksesta löytyy myös paljon yllättäviä ja melko järkyttäviä paljastuksia, jotka kyllä pitävät lukijan otteessaan. Pidin itse myös siitä, ettei Julie Kagawa ole syyllistynyt liian monien päähenkilöiden (tai ylipäätään kirjan hahmojen) poistamiseen. Monessa tilanteessa on kyllä kuolema Emberillä ja muilla lähellä, mutta aina he jotenkin selviytyvät. Joskus sellainen saattaa ruveta ärsyttämään ja kirja toistaa itseään, mutta tässä oikein odottaa jo sitä, miten hahmot tällä kertaa saattavat pelastua. 

Itse odotan jo malttamattomana saagan viidennen eli viimeisen osan lukemista. Sitä odotellessa...