Pitkätähden kosto

"Harvinaislaatuinen tarina, jossa esiintyy monia ja risteileviä tunnekokemuksia"

Pitkätähden kostossa harvinaista on se, että tarinassa ei ole varsinaista "pahista" joka täytyy voittaa. Juoni on myös melko omaperäinen ja poikkeava. Itse tykkäsin lukea erityisesti kohtia, joissa Pitkätähti juoksi nummilla tuulenvire turkissaan, sillä niihin kohtiin oli helppo eläytyä. Jokaisella hahmolla oli myös hyvin omalaatuinen luonteensa, ja Pitkätähden uusiin sisaruksiin oli heti helppo kiintyä. Myös maanalainen näkökulma oli kiinnostavasti kirjoitettu. Pidin siitä, miten Tuuliklaanilla oli kaivajat ja nummijuoksijat. Pitkätähden mielialat vaihtelivat nopeasti; yhtäkkiä lämmin ja rauhallinen päivä saattoi olla vihan täyteinen ja surullinen. Pitkätähti oli luonteeltaan omaperäinen hahmo, ja pidin siitä suurimman osan kirjaa, mutta joitain hahmon päätöksiä vihasin paljonkin. Tähän kirjaan mahtui valtavasti eri juttuja, ja  loppu olikin aika nopeaa tahtia ja suuria aikahyppyjä. Loppu oli omasta mielestäni masentava, sillä aikahypyn aikana moni hyvistä hahmoista kuoli tai kasvoi valtavasti.