Sopu - kirjahylly

"Aurinkoinen kirja, jossa tavataan paljon uusia karhuja"

Tässä kirjassa Kallik sitten vihdoin lähtee Lusan, Toklon ja Ujurakin matkaan. Pidin aurinkoisesta tunnelmasta, johon oli helppo eläytyä. Mielestäni tämä oli yksi sarjan parhaista osista. Isolla karhujärvellä kohdataan monenlaisia karhuja. Sattuupa joukossa olemaan muutama tuttukin karhu. Toklo kohtaa taas vanhan vihollisensa Sohtekan ja Kallik veljensä, mutta Taqqiq ei otakkaan siskoaan kovin suopeasti vastaan. Tässä kirjassa sai rentoutua, mutta jännitystäkin riitti.

"Harvinaislaatuinen tarina, jossa esiintyy monia ja risteileviä tunnekokemuksia"

Pitkätähden kostossa harvinaista on se, että tarinassa ei ole varsinaista "pahista" joka täytyy voittaa. Juoni on myös melko omaperäinen ja poikkeava. Itse tykkäsin lukea erityisesti kohtia, joissa Pitkätähti juoksi nummilla tuulenvire turkissaan, sillä niihin kohtiin oli helppo eläytyä. Jokaisella hahmolla oli myös hyvin omalaatuinen luonteensa, ja Pitkätähden uusiin sisaruksiin oli heti helppo kiintyä. Myös maanalainen näkökulma oli kiinnostavasti kirjoitettu. Pidin siitä, miten Tuuliklaanilla oli kaivajat ja nummijuoksijat. Pitkätähden mielialat vaihtelivat nopeasti; yhtäkkiä lämmin ja rauhallinen päivä saattoi olla vihan täyteinen ja surullinen. Pitkätähti oli luonteeltaan omaperäinen hahmo, ja pidin siitä suurimman osan kirjaa, mutta joitain hahmon päätöksiä vihasin paljonkin. Tähän kirjaan mahtui valtavasti eri juttuja, ja  loppu olikin aika nopeaa tahtia ja suuria aikahyppyjä. Loppu oli omasta mielestäni masentava, sillä aikahypyn aikana moni hyvistä hahmoista kuoli tai kasvoi valtavasti.

Keltahampaan salaisuus on yksi lempi kirjoistani. Keltahammas oli ennen tätä vihainen vanhus, mutta kirja sai minut ymmärtämään Keltahammasta paremmin ja toi sen todellisen luonteen paremmin esille. Kirja ei ollut lainkaan tylsä. Ensin pääsi lukemaan soturin näkökulmaa ja sitten parantajan. Risatähti oli myös hyvin tehty, ei täydellinen päällikkö, eikä täysi petturi. Pidän myös uusiin klaaneihin tutustumisesta.

Klaanien välinen suuri taistelu

Suuri taistelu oli ilman muuta jännittävä juttu, mutta en itse osannut eläytyä tähän kirjaan hyvin. Närhitassusta olisi ollut kivempi kuulla tässä kirjassa enemmän, mutta Närhitassusta on toisaalta kuultu muissa kirjoissa paljon ja se on ollut Näkö-kirjan pääosassa, joten on Leijonaroihun vuoro. Leijonaroihu pääsi tämän kirjan päärooliin. Itse pidän taistelu kohtauksista, mutta en siitä, että koko kirja on taistelua. Suosittelen kirjaa niille, jotka pitävät jännityksestä ja pitkistä taisteluista.

Kerrankin päähenkilö ei ole maailman pelastaja

Kirja oli uusi kiinnostava osa Orrin-sarjaa. Usvasaarta kohtasi samaan aikaan monta vastusta ja pieni prinsessa Silmukin oli kadoksissa. Kirjassa oli paljon muitakin näkökulmia. Oli mukavaa seurata kirjaa myös Juniperin näkökulmasta, sillä tämä ei ollut niin suuri sankari, vaikka omasi kiinnostavan historian. Orrinin näkökulmaa oli aika vähän tässä kirjassa, mutta oli hyvä, että joku muukin pääsi olemaan sankari. Orrin on aina ollut se päähenkilö, joten oli mukavaa kulkea sivuhenkilön mukana. Juoni ei ollut lainkaan tylsä, sillä saarta kohtasi monta vaaraa samaan aikaan ja tihein välein. Ennustus, jonka Juniper sai oli myös mielenkiintoinen. Suosittelen tätä kirjaa niille, jotka pitävät mullistavista juonen käänteistä ja uusista näkökulmista.

Väärätähden lupaus on kiehtova ja puoleensa vetävä kirja. Se on yksi lempi soturikissa kirjoistani. Kirjaan pystyi eläytymään hyvin ja juoni oli kiintoisa. Siinä Väärätähti joka oli alunperin Myrskypentu, joutuu kokemaan kovia.Alku oli aika surullinen. Alussa Myrskypentu loukkaa leukansa ja vammautuu pysyvästi. Myrskypennun emo Sadekukka hylkää hänet vamman vuoksi, ja nimeää hänet uudestaan Vääräpennuksi. Vääräpentu koittaa epätoivoisesti saada emon muuttamaan mielensä, mutta se ei onnistu. Vääräpentua odottaa suuri kohtalo...