Hullu koira

Kansikuva Ivi Rebova. Sidottu.

Kun Viro miehitettiin, toiset vietiin. Toiset jäivät kaipaamaan ikuisesti. Kaikki eivät itse muista tai osaa kuoltuaan poistua täältä lopullisesti.

Heistä jää henki elävien huoneisiin. Siksi on taluttajia. He avaavat hengille ovet kuolleiden luo.

Se oli hyvin tavanomainen toimeksianto. Majatalon aaveet alkoivat olla jo haitaksi liiketoimelle. Mutta tällä kertaa Lena teki virheen.

Hullu koira aikojen takaa juoksee kaukaa Novosibirskistä pieneen virolaiseen kylään. Se asettuu makaamaan kotinsa lattialle ja kertoo tarinan elävän rakkaudesta kuolleeseen henkeen.

Tuulia Matilaisen runollisen kauniissa kerronnassa outous on osa elämää ja tuonpuoleiset kiehtovia ystäviä.

Minä tiedän jonkun seisovan edessäni. Niin lähellä, että jos siirtäisin jalkaani edes sentin, isovarpaamme koskettaisivat toisiaan. Jos tuo toinen olisi olemassa lihana ja verenä. Nyt se ei anna hahmonsa näkyä, mutta tiedän kohdanneeni talon hengen. Ryskytykset, haukunta ja koiran kynsien rapina on siinä.