Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Varjojen valtias kesti minulla odotettua kauemmin. Syynä ei suinkaan ollut kirjan huonous, tai tylsyys, vaan niin yksinkertainen asia, että 24 tuntia vuorokaudessa ei riittänyt enää lukemiseen. Meni kaksikin viikkoa niin, etten ehtinyt tai pystynyt lukemaan. Ja se suututti minua suunnattomasti, koska Varjojen valtias on yksi parhaimman sarjan loistava jatko-osa.
Kirja on taattua Clarea, jota olen kehunut jo Varjojen kaupungit sarjasta lähtien. Rakastan kirjojen karua kuvausta, henkilöitä ja ennen kaikkea huumoria. Huumori ja väkivalta ovat loistava yhdistelmä.
Hahmot pysyvät edelleen loistavina, vaikkakin välillä tuntui, ettei Julian olisi aina ansainnut Emman rakkautta. Mutta vain välillä. Suurimman osan kirjasta pidin Julianista ja mielestäni hän ja Emma ovat hyvä pari. Mutta mielestäni hahmoista Emma ja Julian eivät suinkaan ole mielenkiintoisimpia. Livvy, Ty ja Kit ovat ihania hahmoja, jotka saisivat puolestani olla vielä suuremmassa roolissa. Myös Christina on todella ihana.
Kirjan loppu on sanoinkuvaamattoman karu. Se on samalla kertaa surullinen, kauhea ja traaginen. Ja vaikka Annabel onkin syyllinen noihin kaikkiin, niin silti minun on vaikea pitää häntä oikeana pahiksena. Varjojen valtias kirjassa Annabel on mielestäni enemminkin uhri, kuin paha. Totta kai hän kohdisti rajun hyökkäyksensä vääriin ihmisiin. Olisin ollut onnellinen, jos hän olisi tappanut ne, jotka olivat oikeita pahiksia luita ja ytimiä myöten. Tässä vaiheessa pelkään pahoin, että ne oikeat pahikset saavat tästä vain vettä myllyynsä seuraavassa osassa, jonka ilmestymisessä kestää taas aivan liian kauan.
Varjojen valtias jätti minuun syvät arvet, joita ei voi parantaa muu kuin seuraavan osan lukeminen. Toivon, että se tulisi edes jollainlailla inhimillisen ajan kuluttua.
