Tuli & veri

Tulen ja jään laulu -sarjan varsinaisten osien suurenmoisuus asetti odotukseni Tulta & verta kohtaan kohtuullisen korkealle. Jälkiviisaana on ikävä kyllä sanottava: kunpa en olisi odottanut mitään, erinomaista taikka lukukelvotonta.

Tuli & veri on Martinin alusta loppuun saakka kirjoittama kirja ja lähes yhtä pitkä kuin TJJL:n osat keskimäärin, mutta se on silti hyvin erilainen kuin muut Westeros-teokset. Martin valitsi aikanaan Valtaistuinpelissä kerrontatyylikseen lukijan hyvin lähelle henkilöhahmojen todellisuuksia tuovan proosan, joka varmistaa immersiivisen lukukokemuksen. Lukijana pystyy täysillä sukeltamaan fantasiamaailman kurimukseen.

Tulessa & veressä Martin sen sijaan kokeilee toista tapaa imeä lukija matkaansa ja naamioi teoksen historiankirjaksi: nämä sanat voisivat kertoa menneisyyden tositapahtumista, ja teen kaikkeni saadakseni sinut unohtamaan oman maailmasi ja kuvittelemaan Tulen & veren joskus ammoisina aikoina eläneen mestarin kirjoittamaksi kronikaksi, jonka minä ainoastaan olen kääntänyt englanniksi yhteiskielestä.

Uskon vakaasti, että tällainen taktiikka puree moniin lukijoihin. Minuun ei purrut, enkä häpeäkseni osaa analysoida, miksi ei. Onko Targaryenin sukuhistoria yksinkertaisesti vain mielessäni sarja tyhjänpäiväisiä taisteluita, sotia, rakkaussotkuja, petoksia, politikointia ja juonia, jotka eivät johda mihinkään? Lohikäärmeet ovat kivoja joo niin kauan, kun verenhimoiset ihmiset eivät käytä niitä aseina. Kiinnostavimmat henkilöt, herkät sielut, jotka uskaltavat näyttää haavansa, sortuvat tappajanvaistoisten öykkäreiden tieltä. Kuningas Jahaerysin valtakausi, pitkä rauhallisempi jakso, oli hassua kyllä se jakso kirjassa, jolloin omakin mieleni oli rauhallisempi.

Luin ensimmäiset neljä viidesosaa kirjasta yhtäjaksoisesti, joiden jälkeen pidin muutaman kuukauden tauon, kunnes palasin loppusivujen pariin toiveikkaana, josko tauko olisi herättänyt innostukseni uudelleen.

Ei herättänyt. Mikään ei auttanut. Jäljelle ei jää muuta kuin hyväksyminen. Hyväksyä, että minulle Tuli & veri oli liekki, joka paloi lohikäärmeen vatsassa löytämättä koskaan tietään ulos.

Omituisesti heikentynyttä käännöstyötä lukuunottamatta varsin mainio teos kiehtovan maailman historiasta.

Aatelissukujen osittainen suomentaminen on omituinen muutos aiemmista kirjoista. Suomenkieliselle lukijalle aiemmin herkullinen asetelma, jossa vain äpäränimet olivat suomeksi, valitettavasti murenee, kun Jokien ja Nietosten lisäksi maailma vilisee ylhäisiä Härkäteitä, Pyhättöjä, Luhtia ja Metsikköjä yhdessä Starkien, Lannisterien jne kanssa. Näin sukuja joutuu itse kääntämään ja arvuuttelemaan takaisin englantiin saadakseen Tulen ja Jään laulujen sukujen esi-isien ja -äitien kytkökset toimimaan. Yksinkertaisesti surkea käännöksellinen ratkaisu.

Olen äärimmäinen Game of Thrones-fani ja nimenomaan Targaryen-suvun fani. Koetan olla paljastamatta kirjan lopputulemaa liiaksi, mutta tätä tarinaa on hiukan vaikea arvioida paljastamatta hitusen lopputulosta. Ehkä tällaiselle lohikäärmeiden fanille on iso virhe lukea tätä kirjaa, mehän kaikki tiedämme mikä suvun kohtalo on, mutta House of the Dragon-sarjan innoittamana tartuin siihen kuitenkin.

Muistan Tulen ja jään laulun - kirjojen olleen jotenkin kauhean vaikeita lukea alkuun ja jouduin rullaamaan samoja sivuja monta kertaa läpi, että sisäistin kaiken. Tässä en edes yrittänyt. Kirja on muistelmamallisesti kirjoitettu ja se vilisee niiiiiin paljon erilaisia nimiä, paikkoja ja sukuja, että en edes koettanut muistaa niitä kaikkia. Niinpä valtaosa niistä unohtui samoin tein kun käänsin sivua. Oleelliset painuivatkin mieleen eli Targaryenin suku, joskin tämä samojen nimien kierrättäminen suvun kesken osoittautui sekin eräänlaiseksi haasteeksi.

Okei, kirja ei ollut syvällinen vaan se syöksyi tilanteesta toiseen sen kummemmin tapahtumia kuvailematta, siinä suhteessa tv-sarja on hyvin erilainen. Ja sekään ei kerro kuin osasta kirjaa. Ja pakko todeta, että pidän sarjasta huomattavasti enemmän. Ei Martinilta kyllä mielikuvitusta puutu. Suomennosta tehdessä useat nimet olisi kylläkin voinut jättää englanninkielisiksi versioiksi, luin niitä mielessäni englanniksi, jotta osasin paremmin hahmottaa kenestä on kyse.

Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi itselle paha mieli juonen vuoksi ja vain puolet kirjasta jäi oikeasti mieleen. Mutta, tulipahan luettua. Kauhulla odotan mitä sarja tuokaan tullessaan.

Erinomainen historiakatsaus Targaryenien hallintokauden ensimmäisiin reiluun sataan vuoteen. Tähän ajanjaksoon mahtuukin sitten monenmoista hallitsijaa ja tapahtumaa.

Ihan kuten monesti oikeissakin historiankirjoituksissa, myös tässä ko. ajanjakson tapahtumia käydään pääasiassa läpi ns. toisen käden tiedon kautta. Eli kirja on "koottu" erinäisistä lähteistä (mestarit, septonit, narri) saatujen tietojen pohjalta. Jokainen lähteistä on kirjoittanut tapahtumia muistiin vaihtelevalla tarkkuudella ja suhteessa omaan osaansa tapahtumissa. Esim. samasta tapahtumasta on kirjoitettu hieman eri sävyyn sen mukaan onko lähteenä hurskas uskonmies vai irstaileva hovinarri ja kenen puolella lähteenä ollut henkilö on ollut.

Tästä päästäänkin siihen, että suuri osa kirjassa esitetyistä tapahtumista on oletusta siitä, miten asiat ovat mahdollisesti menneet. Puhdasta faktatietoa on vain vähän.

Kirjan luonne antaakin esim. sen pohjalta tehtävän tv-sarjan tekijöille aika paljon enemmän liikkumatilaa verrattuna GoT:n tekijöihin.

Sattumaako?