"'Mitähän v****a täällä tapahtuu'", Tšeka mutisee itsekseen hihitellen --"
Aika samat fiilikset minulla oli suurimman osan ajasta, jonka Kuurupiilon anatomiaa lukien vietin. Jääskeläisen kirjasta on vaikea saada tolkkua, mutta jatkuva tunne, että seuraava oivallus odottaa aivan kulman takana, saa jatkamaan lukemista. Kirja on siis sopivassa suhteessa outo.
Pidin varsinkin alkupuolesta, se lupasi paljon, mutta sitten, kun päähenkilö hakeutui paikallisiin punkkaripiireihin, kiinnostukseni laimeni ja lukemisesta tuli raskaampaa. Paikoin kerronta jäi laahaamaan kohtiin, joiden yli olisin toivonut pääseväni jouhevammin. Käännekohtaan ja sitä seuranneeseen loppuhuipennukseen petyin.
Jääskeläinen on kyllä hyvin taitava maailmanrakentaja, ja hänen hahmonsa ovat eläviä. Osa lukukokemuksen hankaluutta olikin varmasti, että 70-luvulla tai sitä ennen Maan päälle saapuneen anarkistin sijaan olen 90-luvulla syntynyt kiltti kansalainen.
Omaperäinen, maaginen tarina, jonka saaman Finlandia-ehdokkuuden näen huomionosoituksena kaikille suomalaisille kumman kirjoittajille. En vain kuulunut tällä kertaa aivan kohderyhmään.
