Tytär hämärän, piika pimeän
Kansi: Karin Niemi. Sidottu.
Tähtifantasia-palkintoehdokas 2024.
Maanläheisesti maaginen romaani kahden nuoren naisen elämästä maailmassa, jota määrittää vuodenyö ja ikuinen syksy. Romantiikka ja lumoavat ihmiskohtalot vievät lukijan mukanaan.
Tiedonjanoinen mutta köyhiin oloihin syntynyt Malka on lähtenyt etsimään parempaa elämää ja asuu Hellantian tietäjän metsätilalla opinsisartensa kanssa. Eräänä päivänä hän löytää polun varresta hylätyn pienokaisen. Hän poimii lapsen turvaan lähestyvältä yöltä ja pedoilta. Malka ei tiedä, että niin tehdessään hän avaa oven salaisuuksien maailmaan, josta Rauniaran valtakunnassa on vaiettu iät ja ajat.
Samaan aikaan valtakunnan pääkaupungissa nuori eloseppä Arona Pohtovius on tehnyt toisenlaisen mullistavan löydön. Kuuluisien seppien sukuun syntynyt lyhytkasvuinen Arona on ponnistellut koko ikänsä yltääkseen äitinsä vaatimusten tasolle, mutta nyt näyttää siltä, että yksi hetken mielijohteesta tehty teko uhkaa romuttaa kaiken.
Vuosisataiset salaisuudet ja ennalta määrätyiltä vaikuttavat kohtalot alkavat purkautua voimalla auki, kun Malka ja Arona esittävät tahoillaan kysymyksiä, joita muut eivät ole uskaltaneet kysyä. Rauniaran valtakunta on menettänyt paljon: muistinsa, historiansa ja kolme vuodenaikaa. Jäljellä on enää syksy, vuodenyö ja pelko, joka pitää kansan kyyryssä kodeissaan, kun pimeä laskeutuu. Nyt uhkana on, että Rauniara menettää myös tulevaisuutensa.
Koittaako Malkan ja Aronan myötä vihdoin valoisampi aika?
”Ikuisen syksyn maailmaan sijoittuvassa romaanissa käsitellään vallan väärinkäyttöä ja ihmissuhteiden kipupisteitä. Mukaansatempaava juoni ja eloisa kieli takaavat lukuelämyksen.” – Tähtifantasia-palkintoraati
J. S. Meresmaa
J. S. Meresmaa (s. 1983) on palkittu suomalainen kirjailija ja kustannustoimittaja. Meresmaa on varsinaiselta koulutukseltaan puutarhuri, mutta on opiskellut kirjoittamista Oriveden Opistossa. Hän on tamperelaisen Osuuskumma-kustannuksen perustajajäsen ja toimi hallituksen puheenjohtajana vuosina 2015-2018.
Kirja-arvioita
Jos Meresmaa kirjoittaisi rehtiä aikuisten dubcon-erotiikkaa, se ei varmaan vuotaisi näin runsaasti hänen nuortenfantasiaansa. Isolla nimellään ja omakustanne-/osakuntamaailmaan perehtyneenä hän saisi varmasti uurrettua fantasiaerotiikalle uraa suomeksi. Oli miten oli, korkeana nuorten fantasiamysteerinä kirja on kehno, samoin eroottisena aikuisten hupipokkarina - siksi, että se yrittää olla molempia yhtä aikaa, ja laimentaa ja sotkee sillä kummankin puolensa.
Tytär hämärän, piika pimeän olisi voinut olla kiinnostava genrensä edustaja, jos siitä olisi karsittu puolet pois. Kakkospäähenkilö Aronan luvuissa paistaa ajatus dystooppisesta hovimysteeristä ja fantastisesta taikateknologiasta, joka liittyy vuodenaikoihin ja ajan kulkuun. Valitettavasti nämä elementit jäävät melkein sivuhuomioksi. Mifongin perintöä eheämpi juoni ja toimivampi kerronta kärsivät yhä silmiinpistävästä kerronnan sävystä ja oudosta juonen rakenteesta, joita Meresmaa käyttää. Kiehtovimmat juonenkäänteet, jotka monessa muussa romaanissa polkaisisivat käyntiin ensimmäiset kolme tai neljä lukua, on tässä teoksessa varattu viimeiselle 20:lle sivulle (noin s. 280-299 painoksessani).
Pienessä Rauniaran valtakunnassa asuu kaksi nuorta naista, jotka alkavat päästä selville kotimaansa haudatuista salaisuuksista. Kirjassa on kaksi kertojaa, jotka käyvät läpi omia seikkailujaan. Toinen kertojista on parantajaoppilas Malka ja toinen on eloseppä Arona. Nyt on poikkeuksellisen koukuttava kirja kyseessä. Kirja viihdytti tarjoilemalla kutkuttavaa ja hykerryttävää romantiikkaa, mutta myös avaamalla hitaasti mysteeriensä kerää lukijan ihmeteltäväksi. Minun meinasi olla vaikea saada kiinni kaikista nimistä ja olennoista, joita kirjassa esitellään aluksi rivakkaan tahtiin. Kun tästä alkuhäkellyksestä pääsi yli, juoneen pystyi keskittymään ja se tempaisi mukaansa. Siitä pidin kovasti, ettei kertoja vaihdu jokaisen luvun jälkeen, mikä mahdollistaa aina yhden kertojan tarinaan syventymisen kerrallaan. Kertojien erilaiset kerronnan aikamuodot hämmensivät nekin aluksi hieman, mutta kyllä siihenkin tottui. Ja onhan tämä kansi aika törkeän upea myös.