Rusalka: kuiskaajan muotokuva

Kansi: Elina Warsta. Sidottu, kansipaperi.

Rikkinäisten ihmisten ooppera kysyy tärkeitä kysymyksiä siitä, millaisia kertomuksia me kerromme itsestämme ja toisistamme maantieteellisin perustein

Gerard Monti on luovaan tyhjiöön pudonnut kapellimestari, joka ei ole onnistunut säveltämään mitään sen jälkeen, kun hänen rakastettunsa Anna  jätti hänet. Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin, Gerard saa erikoista postia: kutsun hautajaisiin, tulevan vainajan itse allekirjoittamana. Kutsun lähettäjä on Anna.

Gerard lähtee vaivalloiselle junamatkalle halki Euroopan juuri silloin, kun tulivuori Islannissa on purkautunut ja lentäminen mahdotonta. Gerardin lähestyessä hautajaiskaupunkia Anna yrittää sopeutua ajatukseen kuolemastaan, hänen elämänsä piiri pienenee, ja tiivistyy lopulta yhteen huoneeseen. Taakse jäävät säkenöivät päivät oopperan kuiskaajana, aiemmin niin värikäs elämä menettää vähitellen viimeisetkin sävynsä. Sitten tapahtuu jotakin odottamatonta, ja Anna on pakotettu kohtaamaan maailman vielä kerran uudesta näkökulmasta.

Vaihtuvien junien penkeillä huojahdellessaan Gerardilla on hyvää aikaa muistella Annaa ja yrittää vihdoin ymmärtää tämän Itä-Euroopasta kotoisin olevan naisen suhdetta länteen – ja omaa suhdettaan itään.

Marissa Mehrin romaani kysyy tärkeitä kysymyksiä siitä, millaisia kertomuksia me kerromme itsestämme ja toisistamme maantieteellisin perustein. Romaanin tapahtumien yllä väreilee kiehtovana Rusalka, slaavilaisesta mytologiasta innoituksensa saanut Dvořákin ooppera, jolla on oma tärkeä merkityksensä sekä Annalle että Gerardille.

Otteita arvioista:

“Maagiset elementit tuovat romaaniin sadun tuntua.” – Laura Hallamaa, Helsingin Sanomat

“Tuotteliaan ja taitavan Marissa Mehrin [– –] romaani osoittautuu kekseliääksi yhdistelmäksi Kjell Westön hiljattaista Tritonusta (2020), jossa tavattiin vastaava kärsivä miestaiteilija, sekä trilleriä ja kauhuromaaneja 1800-luvulta. [– –] taipumus dramaattisuuteen tekee Rusalkasta hyvällä tavalla yllättävän: “Ei kukaan kirjoita kutsuja omiin hautajaisiinsa.” [– –] Rusalkan voi tulkita proosallisemmin tarinaksi hajoavasta mielenterveydestä. Tai sitten sitä voi lähestyä runollisemmin, taiteen ja mytologian kautta. Mitä jos kuvitelmat naispuolisista hengistä, nymfeistä, viettelijättäristä ja demoneista ovatkin totta? [– –] Romaani vakuuttaa lauseensa, sävynsä ja rakenteensa puolesta. [– –] tarjoilee vetävän tarinan ja sopivasti ajattelemisen aihetta.” – Esa Mäkijärvi, Turun Sanomat