Tyylillisesti Artemis Kelosaari on sujuva ja ongelmaton kirjoittaja. Kirjan puolivälissä kävi valitettavasti selväksi, että mitään kovin rohkeaa, raikasta, ravistavaa tai rempseää ei ollut luvassa.
Etsi kadulta kuka tahansa vastaan sattuva ensimmäinen keskivertosuomalainen mies ja pyydä fantasiakirja, saat tämän. Miehisen äijä mies perunan syönnin ja viinan juonnin perusteos, joka on kirjoitettu jo sataan kertaan. Jollain kumman ilveellä kirja ei edes tunnu kovin homolta enää silloin, kun homoeroottista nahkafetissiä enemmän sivutilaa käytetään vain manifestiin siitä, että maailma olisi parempi paikka, jos naiset voisi poistaa planeetalta biologisesti tarpeettomina. Homokirjan sijaan siis ihan perus naisvihakirja. Nahkahomoestetiikankin sijaan hahmojen fantasiayhteisön ulkonäkökuvaus on enemmän luokkaa pilailupuodin pocahontas. Vastaväite siitä, että naisvihajuoni on erityisen parodis-satiristinen, ei oikein toimi, kun se on ihan sitä arjen tavanomaista naisvihaa kaikilla sen tavanomaisimmilla ja tylsimmillä tavoin.
Erikoinen kirja ainoastaan saamaltaan hehkutukselta. Sisällöltään hyvin hyvin tavanomaista ysärin-nollarin ukkelifantasian peruskauraa.
