_kirjakeiju_

Kertomus ennakkoluuloista, kaikkien hyväksymisestä sellaisena kuin he ovat ja itselle tärkeiden asioiden merkityksestä. Kirja on teemoiltaa hyvinkin rankka, mutta se on kirjoitettu keveästi. Ja taitavasti! Päähenkilössä tapahtuva muutos on hienovarainen ja sen huomaavat kaikki muut häntä itseään ennen. Jopa lukija. Tämä on myös tarina normien rikkomisesta ja siitä, miten uhmatakseen sääntöjä on ensin huomattava niiden mielettömyys. Kirja kannustaa lukijaakin olemaan rohkea ja puhumaan totuutensa!

Tietokirja magian historiasta Pohjoismaissa rautakaudelta nykyajan kynnykselle. Kirjan lähteinä on käytetty arkeologisia löytöjä sekä viikinkisaagoja, noitaoikeudenkäyntien käräjäpöytäkirjoja ja kansanperinnettä.

Mielestäni tämä on mielenkiintoinen teos. Pidin erityisesti jo rautakaudelta lähtevästä tarkastelujaksosta, joka on tämän lajin teoksille poikkeuksellinen aikainen lähtökohta. Kirja tarjoili ainskin minulle uutta tietoa.

Myös se on tässä kirjassa on erikoista, ettei se pyri luomaan kokonaiskuvaa aihepiiristään. Se enemmänkin esittelee monia yksittäisten ihmisten tarinoita noituuteen liittyen ja tekee niiden perusteella yleistyksiä aikakaudesta. Miten mukava lähestymistapa!

Olisin antanut 5⭐, mikäli tämä olisi ollut sisältä visuaalisesti miellyttävämmän näköinen. Muuten kirja on todella hyvä ja kokoaa ansioituneesti yhteen ihmisten tarinoita eri lähteistä.

Noran suvussa kulkee salaisuus, joka pakottaa hänet perheensä kanssa piilottelemaan. Kun he uhkaavat paljastua, Nora lähetetään Mikkeliin sukulaisten luo. Siellä hän majoittuu serkkunsa luo ja sanonta "mitä serkumpi, sen herkumpi" pääsee käytäntöön... Kirja on nopealukuinen ja -tempoinen, sekä varsinkin lopussa tapahtumat suorastaan juostaan läpi. Idea pienestä kimeerien väestöstä "tavallisen" ihmisten keskuudessa on kiehtova ja olisinkin mielelläni paneutunut syvemminkin erikoiskyjyjä omaaviin ihmisiin ja näihin ihmissuhdekoukeroihin. Tällaisenaan kirja tosin on saavutettava myös niille, joita ei pidempien kirjojen luku innosta. Fontti on iso ja sivumäärä varsin kohtuullinen.

Kertomus tulevaisuudesta, jossa ilmasto on muuttunut vihamielisemmäksi elämälle ja jokaisella ihmisellä on piilotettuja tarkoitusperiä. Eletään vuotta 2049, kun sekalainen joukkio lähetetään Nollaleirille pohjoiseen. Heidän tehtävänsä on rakentaa uutta, kaivaa maata tai viihdyttää valtaa pitäviä. Kertomus koostuu kolmen näkökulmahenkilön kerronnasta ja on avoimen feministinen. Tämä on taas niitä kirjoja, jotka ovat teemoiltaan hyvin tärkeitä, mutta kerrontaratkaisun kikkailut olivat vähän liikaa minulle. Sanoisinpa, että on kyllä rankkaa tekstiä. Sellainen kirja, joka voisi voittaa palkintoja. Jos pidät sentyylisistä kirjoista, suosittelen tätä sinulle.

Nykyaikaan sijoittuvan tummasävyisen romaanisarjan avausosa, jossa Tuuli muuttuu näkymättömästä hyvinkin näkyväksi kotikylillään. Hän on ollut eristäytynyt äitinsä kuolemasta saakka, mutta kun Maria muuttaa kylille, tämä haluaakin yhtäkkiä olla Tuulin kaveri. Samoihin aikoihin Ossikin kiinnostuu hänestä ja hän alkaa huomata kaikenlaista erikoista itsessään.

Kirja solahtaa mainiosti kotimaiseen fantasiakirjallisuuteen. Sävyltään se on samantapainen kuin Rouhiaisen Susiraja-sarja, joskin teemat ovat vielä astetta rankempia. Nähdäkseni kirjassa kerrotaan oman itsensä tunnistamisesta ja hyväksynnästä.

Pidin erityisesti viitteistä suomalaiseen muinaisuskoon ja tiettyjen kansainvälisten fantasiahahmojen kotoperäistämisestä. Tästä ei sen enempää, ettei mene spoilauksen puolelle. Mutta siis oikein hyvä kirja, jään jännityksellä odottanaan seuraavaa osaa!

Feministinen, sukupuolten tasa-arvon epäkohdat esiin nostava Voimakirja. Kirjassa seurataan mitä tapahtuu, kun naiset saavatkin yllättäen Voiman ja alkavat ottaa valtaa itselleen. Muuttamalla sukupuoliroolit toisinpäin, kirjailija näyttää lukialle länsimaiseen yhteiskuntaan sisäänrakennetun valtahierarkian. Kirjan teema onkin tärkeä, eikä ketään varmastikaan yllätä, jos sanon sen olevan erittäin raskasta luettavaa. Suosittelen kuitenkin tämän läpi kahlaamista kaikille.

Muista minut -trilogian avainosassa aukeaa uusi maailma, tunteet räiskyvät ja eteen tulee mitä erikoisempia olentoja. Quinn loukkaantuu vakavasti auttaessaan tuntematonta tyttöä, minkä jälkeen hän alkaa nähdä kaikenlaista outoa. Myös moni tuntematon vaikuttaa äkkiä hyvin kiinnostuneelta hänestä. Kirjan kirjoitustyyli on ominaista Gieriä: Mitään ei jätetä lukijan päättelyn varaan, vaan kaikki tarjotaan päähenkilöiden pään kautta valmiiksi pureskeltuna. Kirja on toki suunnattu nuorille (ehkä 12-15 v.?), mutta jotenkin tämä ei kyllä nyt lähde. Ehkä se on tämä henkilöhahmojen epälooginen ajattelu- ja puhemalli. Välillä teini-ikäinen päähenkilö huutaa aikuiselle tämän olevan ihan tyhmä hattupääukko tai katala lehmä, sitten hän käskee painumaan helvettiin sekä miettii alkoholia ja seksiä. Jotenkin vaikuttaisi luontevammalta, että henkilöhahmo ottaisi yhden linjan ja pysyisi siinä. Juoni itsessään on melko perinteistä nuorten fantasiaa, jossa pikkuhiljaa selviää yhä fantastisempia elementtejä. Kivoja uusia fantasiaolentoja esitellään ja niistä olisi mielellään kuullut lisääkin. Ja Quinnin heräävistä voimista myös. Ehkä seuraavassa osassa.

Kertomus meristä ja vartijoista, jotka tyynnyttävät niiden tyrskyt laulullaan. Päähenkilönä on kokenut ja rangaistustaan maalla kärsivä merenvartija Maria, jota pyydetään kouluttamaan uutta merenvartijaa. Nyt on sellainen kirja, että harvoin olen ollut näin hyvää kirjaa lukiessani näin huonolla mielellä. Kirjassa on vahva ympäristönsuojelullinen näkökulma, mutta osansa saa myös ihmisten ymmärtämättömyys. Olinkin tätä lukiessani, ärsyyntynyt, pettynyt, surullinen ja väsynyt. Väsynyt tähän kaikkeen vääntöön, mitä merien suojeluun liittyy. Siihen miten raha ja oman edun tavoittelu on aina lopulta tärkeämpää kuin elämän edellytysten ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen.

Nimensä mukaisesti kyseessä on scifinkirjoitusopas. Kirjan pääpaino on kirjoitusharjoituksissa, joita tämä opas tarjoileekin pienestä koostaan huolimatta runsain mitoin. Hieman annetaan myös tietoa scifistä genrenä, mutta tämä anti jää laihaksi. Luultavasti siksi, että kirjan sisällöt on suunnattu lapsille ja heille halutaan antaa tietoa vain pääpiirteissään. Opas toimiikin vallan mainiosti opettajan innoituksen lähteenä oppitunteja suunnitellessa. Siitä pidin, että osa harjoituksista on myös varttuneempien lukijoiden käytettävissä ja niitä voi tehdä itsekseen. Sanoisin, että tämä opas toimii mainiosti kohderyhmäänsä, mutta muut eivät luultavasti tule saamaan tästä aivan valtavasti irti. Ainakaan jos on jo vähänkään perehtynyt scifiin genrenä.

Vahvasti ihmisen erottumiseen luonnosta ja luonnon tuhoamiseen kantaa ottava teos. Tarina lähtee siitä, kun päähenkilö voi huonosti kaupungissa ja päättää muuttaa ihmisten karttelemalle alueelle, Aberraniaan. Hänelle selviää pian, että kaikki ei ole uudessa kotipaikassa aivan "normaalisti". Kirja herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta aihe on tärkeä, koska se nostaa lukijan silmien eteen ihmisten ja meitä ympäröivän luonnon suhteen. Toisaalta taas kirjoitustyyli ei sopinut minulle pohdiskeluineen, tällainen juonivetoisen kerronnan ystävä kun olen. Kirja on kuitenkin aiheeltaan äärimmäisen tärkeä enkä ihmettelisi, jos tämä voittaisi palkintoja.

Pohjoisen legendat -sarja on edennyt kuudenteen osaansa ja jännitys alkaa tihentyä. Kirja kantaa sarjalle ominaista tyyliä, joskin nyt eri juonet alkavat yhdistyä pikkuhiljaa ja kokonaisuus hahmottua. Minulla on tässä sarjassa ollut se vaikeus, että en tahdo muistaa kuka teki mitäkin ja missä. Ja toki myös se, etten aina muista kuka on tämä josta tässä nyt kerrotaan. Mutta ei se mitään! Roikuin kuitenkin mukana kunnon cliffhanger-loppuun saakka ja nyt vain odottelemaan viimeistä osaa. Henkilöhahmoista sanottakoon sen verran, että ne hyvin perinteisiä fantasiahahmoja. Esim. naishahmot ovat joko alistuvua hissukoita tai tunteettomia sotureita. Mieshahmoilla tuntuu olevan tässä sarjassa enemmän syvyyttä. Välillä myös hämmennyin kohdissa, jossa kerronta ei sopinut hahmon profiiliin. Esim. kutsuisiko luonnossa vahvasti kiinni oleva druidi pikkulintua tyhmäksi tai kuvailisiko tällaiseen semisti keskiaikaiselta vaikuttavaan fantasiamaailmaan kuuluva henkilö toista hahmoa kehitysvammaiseksi? Paha sanoa. Kerronta on kuitenkin mielestäni pääsääntöisesti hyvää tässä kirjassa, eikä se hankaloita lukemista. Nyt annan neljä tähteä, koska kyseessä on mielestäni paras kirja pitkään aikaan tässä sarjassa. Suosittelen korkean ja perinteisen fantasian ystäville, jollainen en ikäväkseni itse vain ole. Ja siis tämä kansi, upea!

Pure mua -kirjan itsenäisessä jatko-osassa Anna päätyy vampyyriensa kanssa helmikuussa Saimaalle viettämään hautajaismenoja. Tiedossa on sellaista meininkiä, että enpä olisi kirjaan tarttuessa uskonut. Enkä taida sen jo luettuani vieläkään oikein sisäistää, että mitä sitä tuli luettua. Tämä on samaan aikaan jotain aivan uutta, äärimmäisen ärsyttävää, vangitsevaa, hämmentävää ja mieltä kutkuttavaa. Kerronta sisältää viittauksia vaikka mihin ja henkilöhahmot ovat uskottavia. Päähenkilön tossukka olemus herätti minulla lukiessa tunteita. Hän on erikoinen yhdistelmä feminististä sankaritarta, joka kuitenkin käyttäytyy alistetun kotiäidin tavoin. Ja ne juonenkääteet, no huh! Täytyy todeta, että pidin tästä ensimmäistä osaa enemmän.