Billy

Perillinen oli hyvä lopetus kirjasarjalle, joskin mielesäni siitä jäi puuttumaan se jokin mahtava juttu, mikä muissa kirjoissa on ollut.

Eniten pidin koko kirjassa luvuista, jossa kuvattiin Nasuadan tarinaa. Tässä kirjassa hänen hahmonsa tosiaan pääsee loistamaan.

Kirjassa oli kamalinta suomennos. Suosittelisin, mikäli vain mahdollista, että lukisitte kirjan englanniksi. Pilkutus oli kammottavaa ja jopa 10v pikkusiskoni tietää, että mutta ja että sanojen eteen tulee pilkku. Lisäksi kirjassa virheellisesti viitataan Eurooppaan Alagaësian sijasta...

Mutta suomennoksen kamaluudesta ylipäästyä Perillinen oli oikein mukava lukukokemus, hyvä lopetus kirjasarjalle: Olen tosin yhä sitä mieltä, ettei kirja aivan huippuunsa yltänyt, mistä johtuu 4 tähden arviointi :>

Erittäin hyvä kirja! Suosittelen jokaiselle, jokaiselle hyvän fantasiakirjallisuuden ystävälle (erityisesti pakko sanoa Robin Hobb -faneille).

Yllättävää kirjassa oli mielestäni se, että tämä, trilogian ensimmäinen osa, on rakkaustarina. Tajusin sen vasta vähän myöhemmin. Kirja kuitenkin antaa hyvin ilmi, että kaikki tapahtumat ja seikkailut johtuvat juuri tästä rakkaudesta. Vaikka päähenkilö ja juoni on hieman kliseinen, kirja oli silti niiiiiiiiiiiiiin hyvä!

Kirja oli loistava, mutta itsestäni tuntuu, että tarina ei tässä vielä edes päässyt vauhtiin. Tulevia jatko-osia odotan innolla, sillä minulla on sellainen tunne, että tätä sarjaa kannattaa lukea.

Tiivistettynä: yllättävä juoni, hidas alku, silti loistava kirja ja luultavasti mind-blowin -hyvien jatko-osien sekä mehevän iltapäivälukemisen takia kannattaa tarttua tähän kirjaan!

Kirja oli mielestäni paras tästä 'Chrestomancin maailmat' sarjasta ilmestyneistä kirjoista.

4 tähteä, koska alku oli hidas ja kaikkia setiä ja tätejä oli aivan liikaa muistattevaksi, mutta sen jälkeen kun päästiin vauhtiin, en ainakaan itse laskenut kirjaa.

Diana Wynne Jonesin kirjat ovat omasta mielestäni satumaisen ihania ja tavattoman omaperäisiä, eikä niissä törmää tavallisiin fantasiakliseisiin. Kirja on loistava esimerkki, vaikka ei tosin paras Jonesin kirjoista.

Suosittelen kaikille, jotka ovat ennestään lukeneet Jonesin kirjoja ja pitäneet niistä, sillä tämä on aivan ihana. Ja miksei myös niille, jotka eivät aikaisemmin ole kyseiseltä kirjailijalta mitään lukenut.

Riemastuttavaa komediaa, ja ripaus draamaa; eli omasta mielestäni fantasiaa parhaimmillaan.

Kannattaa muuten lukea ensimmäiset osat, jotta olisi vähän taustaa Kissan ja Janetin taustoista. Tarinan kannalta se ei tosin ole kovin relevanttia.

Artemis Fowleista tämä kirja on mielestäni tähän mennessä huonoin.
Takakannen perusteella kirja oli äärimmäisen mielenkiintoinen, mutta sitten kun luin sen, se oli suoraansanottuna vähän tylsä. Ei mitään Artemiksen tavanomaisia neronleimauksia tai äärettömän kiperiä tilanteita. Niitä kyllä yritettiin luoda, mutta aika huonosti onnistuttiin.

4 tähteä, koska Artemiksen sairaus ja toinen persoona olivat loistavia. Lisäksi lempihahmoani Butleria kuvattiin paljon (eli paljon plussaa). Lisäksi tarinan pahista kuvattiin tarkemmin kuin muissa kirjoissa ja tällä kertaa se ei ollut mikään tunteeton mielipuolihyyppä, joka halusi valloittaa maailman ( josta myös plussaa).

Jos olet lukenut muut Artemis Fowlit niin lue vain pois, tämähän voi olla vaikka paras kirja jonkun muun mielestä. Mutta jos et ole lukenut muita Artemis Fowleja niin ei kannata koskeakkaan; Lue parhaat päältä ensin ;------------)

Kirja ei mielestäni ollut erikoisen hyvä. Loppuun jaksoin lukea, mutta vain riemastuttavan isoäiti Katen avulla. Kirjan päähenkilöistä Alexista ja Nadiasta en hirveästi pitänyt.

Kirja on luultavasti kirjoitettu astetta nuoremmille kuin minä. Oma sisareni (11v) saattaisi jopa pitää tästä kirjasta ja lukea jatko-osat, jotka minä suosiolla jätin väliin.

Tämä on juuri niitä kirjoja, joita ahmitaan 10-vuotiaina ja joista parin vuoden päästä ei ole harmainta muistikuvaa. Suosittelisin jättämään väliin (ellet ole alle 12-vuotias).

Luin kirjan, koska sarjan ensimmäisen osa (Kuninkaan lohikäärme) valloitti täysin. Varsinkin Temeraire-lohikäärme oli ihanan symppis. Tämä toinen kirja ei pettymyksekseni aivan yltänyt samalle tasolle, eikä kirja ollut läheskään yhtä jännittävä kuin aikaisempi. Ehkä vain kuvittelen, mutta ihan kuin tässä kirjassa keskityttiin hiukan enemmän politiikkaan kuin jännittäviin kohtauksiin, draamaan tai edes Temeraireen, mitä itse odotin.

Kirja olisi voinut olla hiukan parempi jos heidän merimatkaansa Kiinaan olisi lyhennetty (paljon) ja taas lisätty Kiinassa vietettyä aikaa (ja lisätty sinne myös vähän actionia).

Vielä tiedoksi kaikille, että tätä kirjaa ei kannata lukea jos ei ole lukenut sarjan ensimmäistä osaa.

Naurujen maa oli hyvin erikoinen kirja. Erilainen. Se oli verkkaisella tavallaan, hitaasti etenevä juoni oli vaihteeksi hyvin erilainen lukukokemus.

Alku oli kerrassan ihastuttava. Keskivaihe oli tylsistyttävän samanlainen kuin alku, mutta kyllä sen jaksoi lukea. Loppua kohden olisin odottanut ehkä vähän enemmän. Ehkä kunnon loppu-actionpläjäyksen, mutta ei se kovin hyvin sitä vastannut. Yllättävä loppu kyllä, ei siinä mitään, mutta olisin ehkä toivonut vähän nopeampaa etenemistä kerronnassa ja ehkä vähän enemmän tapahtumia.

4 tähteä mahtavista henkilöistä ja erikoisesta tarinasta. Loistavaankin se olisi yltänyt ilman yllämainittuja puutteita.

Olen lukenut sarjan kaikki muut kirjat ja ne ovat olleet mahtavia ja melkein täydellisyyttä hipovia lukukokemuksia! Tämä ei ehkä ole paras Uhtred-sarjan kirjoista, mutta ei kyllä ei huonoinkaan.

Kirjan tapahtumat jatkavat suurinpirtein siitä mihin edellinen kirja (Kalpea ratsastaja) päättyi. - En kerro, mitä kirjassa tapahtuu, sillä se on täynnä yllättäviä ja huimia käänteitä. En siis pilaa lukukokemusta teiltä. ;-)

Kirjan aiemmat osat kannattaa lukea ennen tätä kirjaa.

Tämä on juuri tavanomainen Dahl-kirja. Erikoiset henkilöt ja erikoiset, suorastaan taianomaiset tapahtumat.

3 tähteä, koska isoäiti ja kerrassaan nerokas ihmelääke olivat aivan loistavia. Miinuspisteitä ropstahti, koska juoni ei ollut järin kummoinen. Tapahtumat kyllä olivat, mutta tässä kirjassa Dahl ei aivan yltänyt siihen nerokkuuteen, mitä hänen kirjoissaan yleensä on.