Q_Black

Pidin ekasta osasta, joten odotin tätäkin innolla. Tässä pokkarissa olikin sitten yllätyksiä toisensa perään ja oikeastaan koko tarina pyöri suhteellisen synkeissä kannattimissa koska jokaisella päähenkilöistä on oma taakka kannettavanaan.

Voisin sanoa, että ei Adenilla ainakaan helppoa ole. Pojalla on elämässään tyttö, joka on vielä vampyyri, lisäksi hänet ollaan kruunaamassa vampyyrien kuninkaaksi ja kaikki muu lysti siihen päälle. Mary Ann saa tietää järkyttävän asian itsestään ja hänen suhteensa Rileyyn joutuu koetukselle. Tuckerkin palaa kuvioihin.

Tapahtumia oli mielestäni sopivasti ja suurimmat äksönit saatiin taas tarinan lopulla, mutta sen lisäksi jäi paljon kysymyksiä mieleen, joihin haluaisi pikaisesti vastausta, joten toivotaan, että seuraava tarina tulisi mahdollisimman pian.

Ensimmäinen kirja ei oikeastaan herättänyt mitään erikoisempia tuntoja, mutta se loppui niin jännästi, että oli pakko tarttua tähän toiseen osaan. En oikeastaan osannut kauheasti edes päätellä mistä saattaisi olla kyse ennen kuin sain luettua kirjaa jokusen sivun eteenpäin. Jotenkin yllättävä käänne vaikkakaan ei kovin uusi idea. Tätä kirjaa lukiessa tuli sellainen olo, että haluaisi lukea ensimmäisen osan uudelleen, jotta pystyisi yhdistelemään asioita kun ei kaikkea edellisestä kirjasta muistanut.

Aika sellaista kevyttä ja nopeaa luettavaa ja ehkä enemmän nuorille suunnattua, mutta menihän tuo. Toivotaan vain, että tulevaisuus ei koskaan oikeasti tule olemaan tällaista. Ja jotenkin lopussa tuli sellainen odottava tunne, ihan kuin olisi ajatellut, että jatkoa on vielä tulossa.

Päätinpäs välillä kokeilla vähän erilaista kirjallisuutta romanttisen fantasian sijaan. Ja okei, ehkä minä vieläkin taidan pidättäytyä romanttisen fantasian puolella. Kirja ei ollut kovinkaan pitkä ja kerronta oli loppujen lopuksi aika helppolukuista ja kevyttä, joten jännityskirjojen fanit saattaisivat vain ärsyyntyä tästä, jossa pintaa raapaistaan vain aavistuksen. Juoni oli aika valju vaikka alussa vaikuttikin suhteellisen lupaavalta ja eteenpäin lukiessa jäi tavallaan kaiken muun jalkoihin. Kyllähän sekaan mahtui hyvin ällöttäviäkin kuvauksia kuolleista ihmisistä, mutta ne eivät kyllä herättäneet mitään sen erikoisempia tuntoja.

Jos kirja olisi ollut puolet paksumpi, olisi kaiketi jäänyt lukematta. Ehkä minun on huono antaa arvioita tästä genrestä koska en ole siihen muutenkaan kovin paljoa tykästynyt. Cassandra oli kieltämättä erikoinen persoona ja edusti kaikkea sitä mitä itse oikeastaan halveksin, joten tällä kertaa jäin aika etäiseksi päähahmon kanssa. Mielenkiintoista oli kuitenkin se, että mukaan oli vedetty palanen suomalaisuuttakin.

Olen edelleen sitä mieltä, että tämän loistavasti alkaneen ja loistavasti päättyneen sarjan olisi voinut jättää siihen kolmeen kirjaan niin kuin oli alunperin tarkoitus. Rakastan tämän sarjan maailmaa ja hahmoja enkä halua niiden menevän pilalle. Neljäs kirja imaisi minut uudelleen maailmaansa ja jatkoi tuttua Claren tyyliä alusta loppuun. Tarina oli monivivahteinen eikä tapahtumien kulkua voinut ennakoida oikeastaan mitenkään, varsinkaan kun ei tiennyt mitä odottaa.

Okei, ehkä tuo Claryn ja Jacen kuvio alkoi vähän muistuttaa sellaista kaavoihin kangistunutta tarinaa siitä, kuinka pari viimein tunnustaa rakkautensa, mutta sitten jokin astuu heidän väliinsä ja sotkee kuvion totaalisesti. Ihan kiva, että tähän oli saatu tekstiä monien eri henkilöiden näkökulmasta, joten tarina ei jäänyt ihan yksipuoleiseksi. Tottakai lopussa oli jännitystä nostattavaa toimintaa ja kirja jää kyllä niin pahaan kohtaan, että ihan ärsyttää. Siis seuraavaa odotellessa.

Oli ihan pakko lukaista tämä ensin vaikka oli toinen kirja kesken. Jotenkin tämän kirjan myötä BDB-innostus kasvoi taas suuriin mittoihinsa. Luulisin, että se johtui yksinkertaisesti siitä, että tässä on aika paljon ns. uusia hahmoja, joista ei tiennyt paljon mitään ennen tätä. Mannysta tuli kyllä suosikki tämän kirjan aikana, yhtä rääväsuinen kuin Butchkin. Payne oli myös mielenkiintoinen hahmo ja yllättävää oli, että kuvioihin astui uusia sotureita Vanhasta maasta. Lisäksi Qhuinn painii ajatustensa kanssa ja Vishousilla ja Janella on omat suhdekiemuransa. Lessereistä ei luojan kiitos ollut omia pätkiään, niihin olen tympääntynyt. Voisin sanoa, että rakastuin vampyyrisotureihin uudelleen. Taattua Wardin laatua kerta kaikkiaan. Tämä kirja oli loisto!

Huhuh, en paremmin sano. En oikein tiennyt mitä odottaa kirjalta vaikka olikin jo selvillä, että sama tyyppi on kirjoittanut myös Fight Clubin. Odotin huumorintäyteistä pläjäystä, mutta tämä oli kyllä haastavampi kuin kuvittelinkaan. Kirjailija harrastaa näppärää kerrontaa ja vaihtuvia juonenkäänteitä. Lisäksi hänen mielikuvituksensa on äärettömän laaja ja kieroutunut. Hiukan häiritsi päähenkilön turhankin nuori ikä ottaen huomioon millä tavalla kummallinen Madison käyttäytyi ja ajatteli.

Kirjassa oli niin paljon rönskyilevää mustaa huumoria, että päähenkilön ikä oli melkein huonointa huumoria ikinä. Itse olen aika kummallinen ajattelija ja huumorini on enemmän kuin kieroutunutta, mutta välillä sekään ei meinannut riittää tämän kirjan kanssa.

Tekstissä nostetaan pöydälle niin seksuaalisuus, homot kuin huumeiden käyttökin... ja kaikki siltä väliltä eikä puheissa kainostella. Jokusen naurunpyrskähdyksenkin tämä sai aikaiseksi, mutta enpä siltikään suosittele ihmisille, joilla huumori on rajoittunutta. Hyvin erikoinen teos, jonka luki nyt ainakin sen kerran.

Siinä missä kaksi ensimmäistä osaa olivat hyvän ja kelvollisen välissä, kolmas osa muuttui hiukan pitkäveteiseksi. Joitakin asioita olisi mielestäni voinut jättää pois tai selittää lyhyemmän kaavan mukaan. Lisäksi nykyisin teinikirjoille ominainen kolmiodraama otti päähän ihan oikeasti. Onko normaalia "rakastaa" kahta ihmistä yhtä aikaa ja vehdata heidän välillään aivan kuin sitä kolmatta ei olisikaan? Tämän kuvion takia Victoria on lähinnä omissa silmissäni piloille hemmoteltu naiivi tyttö, jonka voimat kuuluisivat jollekin aivan toiselle hahmolle. Mielenkiintoisinta antia tässä kirjassa oli ehdottomasti Jackin ja naaras-shekin kanssakäyminen.

Kuten aiemmassa, tässäkin kirjassa oli paljon paikkoja ja nimiä, joista vain murto-osa oli muistissa joten kuten. Varsinainen tapahtumien ketju käynnistyi vasta loppupuolella ja minä kun ymmärsin, että tämä sarja on trilogia. Ainakaan kirjailijan sivulla ei ole mitään mainintaa jatkosta, mutta silti tarina jäi aivan auki vaikka sen olisi voinut niin hyvin lopettaa tähänkin kirjaan.

Suomeen sijoittuvassa tarinassa päästään uppoamaan hiukan sota-ajan muistelmiin, susilauman elämään ja erilaisuuteen. Minusta tässä oli mielenkiintoista se, miten kirjoittaja oli osannut kuvailla susilauman elämää ja käyttäytymistä, niiden hierarkiaa. Vaikka suden sisällä oli ihminen, ohjasivat vaistot sutta metsästämään, johtamaan laumaa, merkkaamaan reviiriä ja lisääntymään sopivan kumppanin kanssa.

Susien kanssakäyminen oli oikeastaan kirjan mielenkiintoisinta antia. Vargan ja Marraskuun kumppanuus lisäksi rakoilee, koska Varga ei voi kertoa rakastetulleen susipuolestaan. Lauman olemassaolo ei saa vaarantua. Lisäksi kuvioihin astuu epämuotoinen poika, joka ei tunnu kuuluvansa susien maailmaan, jossa sitä syrjitään kummallisen tuoksun vuoksi. Laumassa eläminen on raakaa eikä heikkoja säästellä. Lauman selviytyminen ja pentujen olemassaolo on täysin kiinni Laumasta eikä se aina ole kaunista luettavaa. En oikein tiedä pidinkö tästä kirjasta. Se ei aivan yltänyt siihen kategoriaan, josta eniten pidän, mutta lukihan tämän kerran.

Hauskasti keksitty idea jumalista, jotka asustavat ihmisten keskuudessa ja elävät normaalia (tai kutakuinkin normaalia) ihmiselämää. Hahmoista on saatu aikalailla omansalaisia. Afrodite, tuo kauneuden jumalatar, on mukana puhelinseksi-bisneksessä, Apollon iskee naisia ja pitää samalla auringon taivaalla kun taas Zeus on ollut vuosia omassa huoneessaan ja kärsii jonkin sortin mielenterveysongelmista. Hauska kirja, joka aiheutti muutamaan otteeseen naurunpyrskähdyksiä, mutta ei mielestäni ylittänyt ihan kaikkia odotuksiani. Teksti oli sujuvaa ja kirjan luki helposti muutamaan tuntiin vaikka siinä sivuja riittikin. Loppua kohden alkoi sitten tapahtumaan jos jonkinlaista ja loppu olikin sitten aika erikoinen omalla tavallaan. Yhteenvetona voisi sanoa, että hauskaa ja kevyttä lukemista niille, joita vähääkään kiinnostaa kreikan tarusto.

Kummallinen tarina, jonka pääjuonesta en oikein päässyt kiinni, oliko tässä edes juonta? Jotenkin kirja on vain täynnä pohdintaa, muutaman erilaisen hahmon esittelyä, heidän elämäänsä ja lisää pohdintaa. Lukiessaan sitä huomasi kuinka kaikkien hahmojen elämät nitoutuivat tavalla tai toisella yhteen, mutta siihen se jäi. Kirja sisälsi rutkasti vertauskuvia, surua, pelkoa ja kaikkea siltä väliltä. Minusta tämä oli todella sekava enkä päässyt kirjasta perille missään vaiheessa. Kerronta saattoi vaihtua mitä kummallisimmissa kohdissa aivan toisen hahmon näkökulmaan ja sitten sitä oltiin sekaisin. En tiedä pääsisikö kirjan perimmäisestä ideasta perille jos lukisi teoksen toiseen kertaan, mutta suoraan sanottuna moinen ei edes houkuta.

Vau! Sanoisin, että tässä kirjassa kirjailijat pääsivät todella taas vauhtiin. Olin totaalisen onnellinen, että hyvin rasittavaa poikaystävä-kuviota ei ollut kauheasti ja tämän kirjan sivuilla siihen kyllä saatiin jonkinlainen järjestys. Ja sitä kautta Zoey sai hahmona lisää pisteitä minun silmissäni. Upeaa, että tähän kirjaan oli kirjoitettu muidenkin henkilöiden näkökulmasta kuin Zoeyn. Se toi kirjaan tervetullutta piristystä. Lisäksi tämä Stevie Raen kuvio ja uusi mielenkiintoinen hahmo saivat kuolan suorastaan valumaan suupielistäni, heistä luen mielelläni lisää - aivan mahtava juonikuvio! Kirjassa oli paljon tapahtumaa, hiukan vähemmän turhaa teinimeininkiä ja loppu oli suorastaan järisyttävä. Edellisen kirjan jälkeen en niinkään jäänyt odottamaan jatkoa, mutta nyt janoan sitä!