Sudenveri
Kansi: Ville Tiihonen. Sidottu, kansipaperi.
Kuvastaja-palkinto 2012.
Hanna on jättänyt sukunsa ja muuttanut nimensä, jotta elämä Varga-nimisenä taiteilijana ja Laumassa juoksevana sutena olisivat kaksi erillistä asiaa. Ne kuitenkin limittyvät, kun hänen ovelleen ilmaantuu Laumasta karannut nuori poika. Poika on epämuotoinen: ei aivan ihminen eikä aivan susi. Hänen kasvoistaan paljastuu Lauman koko olemus.
Martta, Lauman johtaja, aikoo hakea pojan takaisin. Martta on kokenut talvi- ja jatkosodan, joka hajotti Lauman jäsenet erilleen; hän on nähnyt kunkin sukupolven vuorollaan tempoilevan ihmisen ja suden välillä. Yhdestä asiasta Martta on varma. Lauman paljastuminen tarkoittaa tuhoa. Marraskuu, Vargan rakastettu, haluaisi heidän suhteensa vakiintuvan. Mutta kuinka luottaa ihmiseen, joka ei suostu puhumaan menneisyydestään?
Jenny Kangasvuon esikoisromaani Sudenveri on kolmen äänen kautta kuljetettu väkevä kuvaus kahtalaisesta identiteetistä sekä yksilön ja suvun ristivedosta. Ja suden maailmasta, joka on vaistojen ja aistien varassa, vieras mutta yllättävän tuttu.
”Kirjallinen helmi syntyy myyteistä ja naiseudesta – – Kotimaasta Sudenverelle löytyy vain kaksi esikuvaa, Aino Kallaksen klassinen Sudenmorsian (1928) sekä Johanna Sinisalon Finlandia-palkittu peikkotarina Ennen päivänlaskua ei voi (2000). Kangasvuon luomus ei kalpene niiden rinnalla.” – Toni Jerrman, Helsingin sanomat
”Kolmen erilaisen naisen toimiessa vuorotellen kertojina tarinasta muodostuu ehyt kokonaisuus, jonka kieli vangitsee. Romaanissa on pakotonta syvällisyyttä, vaikka se käsittelee isoja teemoja – erilaisuutta, muutosta ja luottamusta.” – Hanna Etholén, Metro 8.10.2012
”Susia ja ihmisiä loistavassa esikoisessa – – Sudenveressä on jotain maagista, selittämätöntä ja vähäeleistä vetoa. Tämä romaani on yksi tähänastisen kirjavuoden ehdottomista helmistä.” – Linda Oilinki, Kaleva 12.9.2012
”Sudenveri yllättää. se on yhdistelmä älykästä identiteettipohdintaa, Suomen sotahistoriaa, sukulaisten valtakamppailua ja modernia fantasiaa. Ennen kaikkea se on loistava tarina.” – Noora Vaarala, Aamulehti 1.10.2012
”Tuntuu kuin Kangasvuon esikoisromaani olisi lisä suomalaisten ihmisusien tunnettuun historiaan. Hieno suoritus. – – Kirja näyttää lajityypin voiman: fantasiataso terävöittää teemat.” – Marika Riikonen, Hämeen Sanomat 27.9.2012
”Tämä kirja kannattaa lukea, vaikka olisi kyllästynyt ihmissusitarinoihin. – – Kauniisti kirjoitetussa kirjassa pohditaan syvällisesti tasapainon löytämistä siinä, miten olla itsenäinen mutta samalla päästää ihmiset lähelleen.” – PL, Demi 12/2012
”Sudenveri avaa uutta polkua aikuisille suunnatuun suomikummaan. Suomikumma on fiktiota, jossa tutkitaan muun muassa kauhun, fantasian, magian ja tieteiskirjallisuuden maisemia rajaseutuja myöten. Lajityypit helposti nivoutuvat toisiinsa ja synnyttävät uutta. sudenveri istuu luontevasti tuohon maisemaan.” – Maria Loikkanen, Savon Sanomat 27.11.2012
”Voittoisa romaani on vaikuttava voimannäyte, perisuomalaiseen mielenmaisemaan sijoittuva ihmissusitarina. Se on yhtä aikaa vakuuttava spefi-teos, vuosikymmeniä halkova sukukroniikka sekä rakkaustarina.” – Elli Leppä, Tähtivaeltaja 4/2012
Jenny Kangasvuo
Jenny Kangasvuo (s. 1975) vietti lapsuutensa Uudestakaupungissa, mutta muutti Inariin kymmenen vanhana ja kävi lukion Ivalossa. Hän valmistui kulttuuriantropologiksi Oulun yliopistossa ja on työskennellyt alan yliopisto-opettajana. Kangasvuon tohtorinväitöskirja käsitteli suomalaista biseksuaalisuutta. Kangasvuon novelleja on julkaistu suomalaisissa sf-lehdissä. Hänen novellejaan on käännetty englanniksi, espanjaksi, ranskaksi ja viroksi. Hänelle on myönnetty Atorox-palkinto vuosina 2006 ja 2018. Kangasvuon esikoisromaani Sudenveri (2012) sai Kuvastaja-palkinnon. Kangasvuo harrastaa muun muassa larppausta, keskiaikaa, harrastajateatteria, kasvibongausta ja palstaviljelyä.
Kirja-arvioita
Tarinaa kerrotaan kolmen minäkertojan näkökulmasta. Martta on ihmissusi, Lauman matriarkka, jonka päämäärä on säilyttää viimeiseen asti Lauma ja suojella sen paljastumiselta ulkopuolisille. Varga on Laumasta irtautunut nuori nainen, joka elää ihmiselämää kaupungissa. Marraskuu on Vargan rakastettu, joka on tietämätön Laumasta. Menneitä tapahtumia kerrotaan takaumien kautta.
Minä muotoisen kerronnan vuoksi, kirjassa on toistoa. Samoja tapahtumia käydään eri kertojan näkökulmasta. Juoni ei ollut itselleni niin mielenkiintoinen, että jaksoin kiinnostuneesti seurata samoja tapahtumia useaan otteeseen. Vuorotellen kerrotaan susihahmojen elämää ja vuoroin ihmissuhde kuvioita. Kirjan yhtenä sanomana on olla rohkeasti ja peittelemättä se mikä olet.
Kirjassa käsiteltiin syvällisiä teemoja, mutta kuitenkin se oli nopealukuinen ja juoni piti hyvin otteessaan. Hahmot olivat samaistuttavia, vaikka heidän tilanteensa olikin erikoinen. Pidin siitä, että tarina on sidottu Suomen (sotien) historiaan. Erilaiset ajat muokkaavat henkilöiden elämää ja heidän tapaansa hahmottaa maailmaa. Tarinan keskeinen teema on erilaisuus. Kokonaisuudessaan Sudenveri oli kaunis ja koskettava.
Kirja oli mielastäni erikoinen ja houkan outo. Ihan mukava luettava kuitenkin.
Piti lukea samana päivänä loppuun, vaikka menikin yömyöhälle. Pidin erityisesti siitä, miten Suomen historia yhdistyi ihmissusien tarinaan, kuten myös erilaisuuden ymmärtäminen (tosin tämän aamun Hesarin jutun mukaan ei ehkä ole syytä olla ihan niin optimistinen kuin kirjassa). Hienoa työtä. Ei mitään nuorisoromanssia, mutta suosittelen vinkkaajakavereita ehdottomasti tutustumaan tähän ja tarjoamaan tätä lukiolaisille.
Houkutuksen jälkeen ilmestyvät ihmissusikirjat tuntuvat lähtökohtaisesti melko epäilyttäviltä tapauksilta. Kyseisessä alagenressä julkaistaan melko paljon roskaa, joten ennakkoasenteet ovat varsin tarpeellinen suojakeino, mutta Sudenveri onneksi osoittaa ne vääriksi. Viime vuosien paranormaalien romanssien buumin sijaan Sudenveri sijoittuu samaan jatkumoon sellaisten klassisten teosten kuin Sudenmorsian kanssa. Romanssiakin kirjasta löytyy, mutta kyseessä ei ole amerikkalainen teiniromanssi siirrettynä suomalaisiin maisemiin, vaan kirjailija on fiksusti kirjoittanut siitä minkä oikeasti tuntee. Tunnustan itsekin olevani tiettyyn pisteeseen asti "amerikkalaisuuden ihailija", mutta on erittäin tärkeää että suomalaisessa kirjallisuudessa pureudutaan myös leimallisesti suomalaisiin teemoihin ja kipupisteisiin Sudenveren tavoin. Minäkerronta on jostain syystä erityisesti suomalaisten nuortenkirjailijoiden suosiossa, ja siksi sen taitamattomien käyttäjien teksteistä aistii yleensä kyseisen genren kaikuja, mutta Sudenveressä kerrontatapa on perusteltu näkökulmanvaihdoksin ja toimii melko hyvin, vaikka kaikkia sudenkuoppia (ehheh) ei olekaan vältetty. Anu Holopaisen tavoin Kangasvuon feministiset ja muut agendat runnovat välillä muun tarinan alleen, mikä voi olla hyvä tai huono asia, riippuen siitä mitä lukija kirjalta odottaa. Sudenveri toiminee mainiona Houkutus-sukupolven ponnistuslautana aikuisempia teemoja käsittelevään kirjallisuuteen tai toisaalta hyvänä spekulatiiviseen fiktioon tutustuttavana hybridinä "Ennen päivänlaskua ei voi"-teoksen tavoin.
Suomeen sijoittuvassa tarinassa päästään uppoamaan hiukan sota-ajan muistelmiin, susilauman elämään ja erilaisuuteen. Minusta tässä oli mielenkiintoista se, miten kirjoittaja oli osannut kuvailla susilauman elämää ja käyttäytymistä, niiden hierarkiaa. Vaikka suden sisällä oli ihminen, ohjasivat vaistot sutta metsästämään, johtamaan laumaa, merkkaamaan reviiriä ja lisääntymään sopivan kumppanin kanssa. Susien kanssakäyminen oli oikeastaan kirjan mielenkiintoisinta antia. Vargan ja Marraskuun kumppanuus lisäksi rakoilee, koska Varga ei voi kertoa rakastetulleen susipuolestaan. Lauman olemassaolo ei saa vaarantua. Lisäksi kuvioihin astuu epämuotoinen poika, joka ei tunnu kuuluvansa susien maailmaan, jossa sitä syrjitään kummallisen tuoksun vuoksi. Laumassa eläminen on raakaa eikä heikkoja säästellä. Lauman selviytyminen ja pentujen olemassaolo on täysin kiinni Laumasta eikä se aina ole kaunista luettavaa. En oikein tiedä pidinkö tästä kirjasta. Se ei aivan yltänyt siihen kategoriaan, josta eniten pidän, mutta lukihan tämän kerran.