Q_Black

En tiedä johtuiko yleisestä väsymyksestä, mutta alkuun en meinannut päästä kirjaan yhtään mukaan ja lukeminen oli vähän takkuilevaa. Toinen osa ei ehkä ollut niin lennokas kuin mitä ensimmäinen osa, oikeastaan mitään kovin maata järisyttävää ei tapahtunut, mutta toki loppumetreillä Liv joutuu jälleen kerran kohtamaan ihmisen, joka hautoo hänelle kostoa. Itse unien maailmaan ei ehkä päässyt enempää sisälle kuin aiemminkaan, itse ainakin henkilökohtaisesti odotin jonkin "suuren pahan" ilmaantumista, mutta ei.

Tarina pitää kyllä otteessaan loppumetreille saakka ja yllättääkin parissa kohtaa joten täysin ennalta arvattava ei juonen kulku ole. Huumoria ei puutu onneksi tästäkään osasta ja huomasin hörähteleväni ääneen parissa kohtaa. Hahmot ovat edelleen värikkäitä ja omanlaisiaan persoonia, ja miljöö on minusta mielenkiintoinen. Kaiken lisäksi pieneltä rakkausdraamalta ei vältytty. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä seuraavalla kirjalla on annettavanaan, uskoisi sen olevan täynnä toimintaa tämänkin edestä.

Näihin kirjoihin ei koskaan tunnu kyllästyvän. Kyllä sitä taas odotettiin tätäkin kirjaa tulevaksi ja loppua ei näiden kirjojen kanssa ainakaan vielä ole näkymässä... onneksi.

Trez ja iAm ovat olleet aina minulle vähän vieraita hahmoja, mutta tässä osassa päästiinkin sitten hyvin kattavasti sisään heidän elämäänsä. Päähenkilöiden lisäksi oli muutama sivujuoni joista ainakin yksi tuntui antavan hiukan pohjustusta seuraavalle kirjalle.

Kuten aiemmissakin, myös tässä lempi leiskui ja kuumia kohtauksia riitti. Lisäksi kuvioihin astui Abalonen tytär Paradise, josta mieluusti kyllä lukisin jatkossa lisääkin. Kirja oli oikeastaan alusta saakka melko surumielinen. Tarinaa varjosti Trezin tähtiin kirjoitettu tulevaisuus ja Selenan sairaus. Tämä kirja tavallaan loppui sekä onnellisesti, että surullisesti.

Kaiken kaikkiaan taattua Wardin laatua edelleen ja tarjosi BDB-fanille paljon taas mahtavaa luettavaa ja juonenkäänteitä. Seuraavaa siis odotellessa!

Harmitti kyllä suuresti kun en muistanut kaikkia aikaisempia tapahtumia tätä lukiessa joten oli hiukan haasteellista miettiä välillä missä mennään. Tämä kirja vetäisi jälleen kerran lukijansa kerralla mukaansa keskelle historiallista maailmaa eri näkökulmien kautta.

Tykkäsin nimenomaan, että tarinaa kerrottiin eri hahmojen näkökulmista ytimekkäillä ja sopivan pituisilla tarinoilla. Ei ennättänyt kyllästymään mihinkään juonikuvioon koska niitä oli useampi ja tapahtumat vaihtelivat ahkerasti yhdestä toiseen. Minulla ei oikeastaan ole tällä hetkellä yhtäkään suosikkia tässä kirjasarjassa ja kaikkien hahmojen seikkailuista oli mielekästä lukea. Tarinan kulku oli minusta riittävän rivakkaa eikä asioiden ympärille jääty pyörimään, siitä suuri bonus. En ole syvällisen kerronnan suurin fani.

Lopussa kaksi tuttua hahmoa pääsivät taas toistensa lähelle ja loppuun pudotettiin jännittävä kuvio, joka saa lukijansa tuhahtelemaan kärsimättömästi ja odottamaan jatko-osaa innokkaasti. Joko sen seuraavan kirjan saisi hyppysiinsä?

Voi kääk, tämä on jo toiseksi viimeinen kirja tästä sarjasta! Mitä sitä sitten odottaa kun tämäkin loppuu? Yöntalo on kyllä tarjonnut vuosien aikana viihdettä, vihastumisia ja ihastumisia. Se on kevyttä luettavaa joka tempaisee mukaansa joka kerta. Ehkä kirjojen määrää ajateltuna hiukan venytetty sarja, mutta jokainen kirja on kyllä silti ollut luettavissa koska näistä hahmoista nyt vaan lukee mielellään.

Tässä osassa nyt ei sinänsä tapahdu mitään merkittävää pääjuonen kannalta. Zoey on tunnekuohujen vallassa ja Neferet keräilee itseään entistä voimakkaammaksi Yön talon ulottuvilla. Kirja starttaa hyvin dramaattisesti, mutta loppua kohden meno on hiukan rauhallisempaa. Loppuun sitten pudotetaan pommi joka sai ainakin minut kohottamaan kulmiani ja miettimään, että mitähän seuraavaksi.

Haluaisinpa kyllä toisaalta viimeisen osan mahdollisimman pian hyppysiini, luulenpa että siinä osassa sattuu ja tapahtuu sitten ihan urakalla. Tämä sarja on kyllä kaikesta teinidraamastaan huolimatta yksi suosikeista ja tulee varmasti pysymään sellaisena jatkossakin.

Tässä kirjassa alkaakin sitten tapahtua. Murhamysteeristä tulee erittäin raaka ja salaperäinen, ja tietenkin Harper ja Tolliver pääsevät molemmat sukeltamaan sen keskiöön.

Tässä kirjassa tapahtui kyllä tasaisesti koko ajan eikä tylsää hetkeä tullut. Ja odottamaani juonikuvioon tuli kerralla erittäin mieluisa muutos. Aiemmissa kirjoissa nuo rikokset ovat jääneet vähän taka-alalle, mutta tässä mentiin jo niin raakuuden puolelle, että ei voinut ummistaa silmiään tapahtumilta.

Tämä kirja jatkaa tuttua Charlaine Harrisin linjaa helppolukuisuudellaan ja asiat eivät jääneet junnaamaan paikoilleen pitkäksi aikaa. Tämän kanssa "ei kauaa nokka tuhissut". Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavaa joka siis ilmeisesti on sarjan viimeinen osa? Ei ainakaan jatkoa ole englanniksikaan tullut. Tämä oli erittäin viihteellinen osa, suosittelen!

Kun posti toimi tämän kotiin, minun oli ehdottomasti päästävä lukemaan tämä ennen muita kirjoja. Ensimmäinen osa tästä sarjasta sai minut kiintymään tähän maailmaan aivan totaalisesti. Olen ollut aiemmin vähän skeptinen suomeen sijoittuvien fantasia-kirjojen suhteen, mutta Kesytön muutti mieleni. Hukkavaara oli heti alusta todella mielenkiintoinen ja houkuttava maailmaa, ja melkein kiljuin ääneen kun hahmot palasivat Hukkavaaraan tässä viimeisessä osassa. Olisin lukenut Hukkavaarasta paljon enemmänkin kuin mitä kirjoissa oli.

Daimon-kuvio jäi minulle edelleen aika etäiseksi asiaksi koska sudet veivät kaiken huomioni. Ehkä minusta on vieläkin vähän vaikea sulatella noita kreikan kuvioita, mutta ei se kirjasta huonompaa tee vaan antaa siihen vähän erikoista säväystä.

Loppu olikin sitten tapahtumaa täynnä ja viimeisillä sivuilla tuntui, että putosin vähän kärryiltä Raisan "palatessa" taas kuvioihin. Hiukan haikeita fiiliksiä herättivät nämä viimeiset sivut, mutta onneksi minulla on kaikki neljä kirjaa hyllyssä jotka voi lukea uudelleenkin jos siltä tuntuu.

Sain tämän arvostelukappaleeksi itselleni joku aika takaperin ja viimein sain luettua tämän loppuun.

Nuorille suunnattu tarina lähtee liikkeelle hiukan hitaasti veljesten ollessa vielä nuoria poikia. Alku oli ehkä vähän tahmea, mutta mitä pidemmälle tätä luki, sitä enemmän huomasi kahmivansa sivuja toisensa jälkeen.

Pidin kyllä hahmoista vaikka suurin osa jäi vähän vielä peittoon. Suosikiksi kohosi ehdottomasti has'hassin Asha koska hänessä oli luonnetta kerrakseen. Rob oli minusta myös mahtava hahmo. Järkevä, mutta kuitenkin poikamainen kolttosineen ja temppuineen.

Robin maailma on täynnä klaaneja ja sukuja, erilaisia elektroniikan ihmelaitteita kuten leijulautoja. Tarinassa sekoittuu hassusti "vanha aika" ja uusi teknologia. Uskon, että tämä kirja on etenkin nuorien mieleen. Se on luotu selkeäksi tarinaksi jossa jokainen pysyy mukana ja sen tunnelma on kevyt, mutta samalla jännittävä. Jopa minä aloin kiehua jännityksestä kirjan loppupuolella.

Jos vaan aikani antaa periksi niin aion kyllä lukea seuraavankin osan koska tämä jäi jännään kohtaan.

Viimein sain luettua tämänkin pikkutrilogian loppuun. Merkillinen erilaisia olentoja tursuava maailma esittelee maailmaansa aina navadeista krioneihin ja vedessä eläviin gashaneihin. On velhoja... ja eläimiksi muuttuvia ihmisiä.

Vaikka tämä ei nyt suosikkeihin lukeudukaan niin on tässä maailmassa silti paljon mielenkiintoista luettavaa ja koettavaa. Tarina kulkee sopivalla tempolla eteenpäin ja pitää lukijansa otteessaan aina kaihoisille viimemetreille saakka.

Dinja suuntaa matkansa kohti Ruususaarta epävarmana siitä, miten hän aikoo ratkaista vuosia kyteneen Lucindran kirouksen. Matka kirotuilla vesillä ei ole kuitenkaan helppo. Mukanaan hänellä on uskollinen Emron ja myrtsin oloinen Raug, joiden kanssa hän seikkailun aloitti ensimmäisessä kirjassa.

Tähän taikamaailmaan uppoutuu kerralla ja se vie mukanaan. Melko kevyttä lukemista ja kyllä tämän seurassa aikansa viettää vaikkei se herätäkään suuria tunteita. Mielenkiintoinen trilogia.

Ei pitäisi tarttua tällaisiin kirjoihin joihin ei ilmeisesti ole tulossa jatkoa. Sain tämän nopeasti luettavan teoksen hetkessä luettua ja haluaisin vain niin kovasti toisen osan käsiini, mutta se ei ole mahdollista.

Noh, tämä kirja oli tosiaankin helppolukuinen ja täynnä huumoria. Eliana on sarkastinen tyttö, jonka kummallinen perhe ja muut ihmissuhteet sekoittavat pakkaa. Pidin kirjan kuvailusta ja sainkin jonkinlaisen kuvan paikasta jossa Eliana asuu. Myrskylä on pieni paikka jossa kaikki tuntevat toisensa. Tarina keskittyy siis suomeen vaikka minua aina epäilyttää suomeen liittyvät fantasiatarinat. Niistä jotenkin katoaa uskottavuus. Tässä ei kuitenkaan menty näiden yliluonnollisten asioiden kanssa liian pitkälle ja se sopi mielestäni hyvin kirjan teemaan ja juoneen.

Edelleen kyllä harmittelen jatko-osan puuttumista, mutta oli tämä kyllä tällaisenaankin ihan hyvä lukukokemus, mitä nyt jäi vähän jännään kohtaan.

Tartuin tähän kirjaan oikeastaan vain siksi, että siinä on Cassandra Claren käsialaa, Holly Blackin tuotoksia en ole lukenut. Mietin alkuun, että meneeköhän tämä kirja liian lastenkirjan tasolle, mutta kyllä tästä sitten sai irti tällainen vanhempikin kirjafani.

Kun aloitin lukemaan tätä niin teksti vaikutti aika jähmeältä ja melkein jopa tylsältä. Mietin hetken jaksanko lukea edes koko kirjaa, mutta tarinan edetessä yhä enemmän uusia mielenkiintoisia asioita tulee lukijan eteen. Callum vaikuttaa melko räväkältä tapaukselta joka yrittää näyttää kovapintaiselta, mutta kovan pinnan alla löytyy epävarmuutta ja yksinäisyyttä. Ensimmäistä kertaa hän kuuluukin johonkin ryhmään ja saa ystäviä hankalasta alusta huolimatta.

Magisteriumin maailma on erilainen ja jännittävä, se tuo tullessaan pahuutta ja hyvyyttä. Loppua kohden tunnelma vähän tiivistyy ja Callum saa tietää miksi hänen isänsä oli niin vastaan koko magian maailmaa. Sanoisinko, että tämä menee enemmän kuin mielenkiintoiseksi.

Aion ehdottomasti lukea toisen osan ja kannattaa muidenkin katsastaa tämä jos yhtään kiinnostaa. Kevyttä lukemista jännittävän erilaisilla elementeillä.

Minulla ei oikeastaan ollut tarkoitus edes lukea tätä kirjaa, mutta voitin tämän kirja-arvonnassa joten sitä kautta tämä sitten tuli tutuksi. En ole pahemmin lukenut tämänkaltaista kirjallisuutta, mutta eipä tullut yllätyksenä kirjan sisältö missään määrin. Tässä kirjassa kuitenkin pitäydyttiin aika asiallisena jos sellaisesta nyt voi puhua. Hämmästyttävää jos joku ei perehdy mikä kirjan idea on ennen kuin alkaa lukea ja kauhistuu sitten siitä mitä sen sivuilla lukee :D

Teksti oli aika nopeasti luettavaa ja ymmärrettävää. Enemmän olisin ehkä kaivannut sellaista normaalia kerrontaa ja hahmojen pään sisään pääsyä, mutta sivut omistautuivat lähes kokonaan pelkästään sadomasokistisiin tarinoihin kerta toisensa jälkeen joten puolen välin jälkeen lukeminen oli välillä jo vähän tympeää.

Ruusunen oli aika herkkä tapaus, mutta samalla pidin hänen kapinahengestään joka ei katoa kirjan loppupuolellakaan vaan oikeastaan kasvaa. Lopulla alkaakin sitten hiukan yllättävästi tapahtua uusia juonenkäänteitä ja toisen orjan tulo kuvioihin sekoittaa aika kivasti pakkaa ja jäin miettimään onkohan kuviolla mitään järkevää tulevaisuutta jatkoa ajatellen.

Sinänsä ainakin erilainen lukukokemus ja ehkäpä jossain välin tutustun toiseen osaan koska Ruususen kohtalo kiinnostaa.

Kerstin Gieristä taitaa tulla hyvää vauhtia uusi suosikkikirjailijani. Pidin hänen aiemmasta trilogiastaan joten tartuin myös tähän ja sanoisin, että kannatti. Pidin tästä kirjasta ehkä jopa enemmän kuin edellisen trilogian avauksesta ja jäin todellakin janoamaan jatkoa. Kirja on helppolukuinen ja sen kerronta on vaivatonta ja sujuvaa alusta loppuun. Aivan huomaamattani päädyin lukemaan tätä pidempään kuin olisi aina kerralla ollut tarkoitus.

Tarina on täynnä kiinnostavia hahmoja kuten esimerkiksi Liv, joka sarkastisilla heitoillaan ja kevyellä asenteellaan hurmaa jokaisen lukijan. Tottakai mukaan on mahdutettu Livin vähän hullunkurinen perhe sekä kourallinen komeita koulun opiskelijoita. Kaiken lisäksi pakkaa sekoittaa muutama pieni parisuhdedraama, salainen juorublogin kirjoittaja ja tottakai mystinen unissa kävely.

Huomasin nauravani useammin kuin kerran tätä lukiessa. Tämä kirja oli lopussa ennen kuin edes tajusin ja nyt sitten harmittavasti joutuu odottamaan jatkoa syksyyn asti. Sanoisin, että tämä trilogia tulee pieksämään edelliset kirjailijan teokset helposti ainakin minun fanituslistallani.