Rautakoe

Kirja alkoi vähän tylsästi, mutta se ei haitannut sillä tavalla kuin olisi voinut haitata. Kun olin päässyt vauhtiin, en voinut millään lopettaa lukemista. Miinuksena oli se, että suomennoksessa oli jonkin verran kirjoitusvirheitä ja kaksi eri henkilöä saatettiin sekoittaa toisiinsa. 

Luin kirjan, koska näin sen kirjastossa. Kun huomasin sen olevan Claren ja Blackin työtä, nappasin sen heti luentaan.

Voin kuvailla kirjaa yhdellä sanalla: Ihanaa!

Rautakoe on ihana kirja, ja Call on ihana päähenkilö. Tamara ja Aaronkin ovat kivoja. Alastair on... mielenkiintoinen ja alku on jännittävä.

TAPPAKAA LAPSI!

Upeaa.

Hyvä kirjasarja Harry Potter kirjat lukeneille sekä taikafantasiakirjoista pitäville.

Cassandra Clare ja Holly Black ovat tahollaan pärjäilleet ihan mukavasti lasten ja nuorten genrekirjallisuuden parissa, mutta mitäpä mahtaa syntyä kun kaksikko yhdistää voimansa viisiosaisen Magisterium-sarjan aloittavan "Rautakokeen" (Otava, 2015) myötä? Ei oikeastaan mitään ihmeellistä, vaikka toisinkin olen kuullut väitettävän.

"Rautakoe" on kaikin puolin melko tavanomainen fantasiaromaani, joka olisi yhdentekevyyden suosta noustakseen kaivannut ainakin kiinnostavampia henkilöhahmoja ja paremmin pohjustetun maailman. Lukiessa juolahti mieleen yksi jos toinenkin epälooginen juttu, mutta lopulta lakkasin vaan välittämästä. Loppuratkaisukin oli nähtävissä.

Kirja yllätti minut positiivisesti vaikka siihen tartuin varsin ulkoisten seikkojen pohjalta mm. hieno kansi hyvä takakansiteksti, mutta kirjoittajiin en huomannut kiinnittää huomiota sillä vasta kirjan luettuani huomasin että sitä oli ollut kirjoittamassa 2 kirjailijaa sekä että toinen olikin cassandra. Ehkäpä juuri tämä kahden kirjailijan yhteinen tuotos toi kirjan kerrontaan värikkyyttä ja vaihtelevuutta. Kirja imaisi minut heti sisään ja se oli pakko lukea yhteen menoon enkä malta odottaa jatko-osia! Suosittelen lämpimästi kaikille fantasian ystäville koska tässä kirjassa todellakin leikilteltiin kirjallisuuden juonen perusasetelmalla hyvä-paha.

Yllättävän hyvä kirja. Alku ei vaikuttanut kovin lupaavalta, mutta lkirja parani loppua kohden oikeastaan koko ajan. Koukuttava tarina ehdottomasti. Suosittelen :)

Tartuin kirjaan, koska olen lukenut Claren muita kirjoja ja halusin lukea lisää hänen kirjojaan. En ole koskaan kylläkään lukenut Blackia, mutta hän yllätti minut positiivisesti. Minulla oli odotuksia tämän suhteen ja ne kutakuinkin täyttyivät. Pidin kirjan ideasta, juonesta. Se oli hyvin kekseliäs ja hyvin toteutettu. Hahmot olivat yksityiskohtaisia ja tarkkaan harkittuja. Teksti oli aivan ihanaa! Se oli helposti luettavaa ja sivut vain vilisivät ohitseni. Täydet viisi tähteä tämä kirja olisi ansainnut, jos siellä täällä ei olisi ollut kirjoitusvirheitä, eikö hahmoja oltaisi sekoitettu toisiinsa. En kuitenkaan voi sanoa sitä Claren ja Blackin viaksi, uskon, että vika oli nimittäin suomennoksessa. Ei se kuitenkaan mitään. Huomasin tekstissä pieniä ominaisuuksia mitkä tavallaan viittasivat, että kirja olisi suunnattu nuoremmille, mutta kyllä tämä tämänkin ikäiselle menee. Odotan innolla jatko-osaa ja varsinkin jos hahmot alkavat vanheta niin pian he kasvavat jo minunkin ohitse! Loppu oli todella jännä ja täynnä aivan uusia käänteitä, pidin siitä. Suosittelen ehdottomasti!

Minullakin oli ennakkoluuloni kun lähdin tätä lukemaan, mutta mitä enemmän pääsin kirjassa eteenpäin, sitä varmimmin heitin ennakkoluulot roskikseen. Kirja osoittautui erittäin hyväksi ja miellyttäväksi kokemukseksi. Maailmaa on osattu rakentaa omintakeiseksi eikä kirjan lopussa oikein tiedä mikä on hyvää ja mikä pahaa. Tällainen hyvän ja pahan uudelleen vastakkainasettelu tuo mielenkiintoista vaihtelua fantasian genreen. Ekassa kirjassa salaisuuksia tuli jo mukavasti esille, toivottavasti seuraavissa osissa riittä vielä uusia ja mehukkaita juonenkäänteitä.

Suhtauduin hyvin ennakkoluuloisesti kyseiseen kirjaan, joka vaikutti huonolta harry potter -kopiolta. Kolme lasta, taikakoulu, maailma pitää pelastaa pahalta.... Yllätyin todella positiivisesti! Silkka viiden sivun lukeminen saa koukuttumaan. Mitä tämä oikein on, mitä tässä tapahtuu? Juoni lähtee kehittymään ehkä tarpeettoman hitaasti, mutta henkilöhahmot ovat särmikkäitä, monitahoisia ja mielenkiintoisia ja teksti nopealukuista. Loppua kohden lukijaa käännellään kuin vartaassa, en tiedä enää yhtään mitä odottaa sarjalta jatkossa. Paitsi lisää hämmentäviä käänteitä kiitos! Ainakin tämä ensimmäinen osa hakkaa kevyesti harry potterit. Taikajärjestelmä on ihan suht hyvin toteutettu. Pidän myös siitä, miten hyvä-paha asetelmaa keikutetaan niin, ettei ole enää ihan varma kenen puolella oikein olisi.

Tartuin tähän kirjaan oikeastaan vain siksi, että siinä on Cassandra Claren käsialaa, Holly Blackin tuotoksia en ole lukenut. Mietin alkuun, että meneeköhän tämä kirja liian lastenkirjan tasolle, mutta kyllä tästä sitten sai irti tällainen vanhempikin kirjafani. Kun aloitin lukemaan tätä niin teksti vaikutti aika jähmeältä ja melkein jopa tylsältä. Mietin hetken jaksanko lukea edes koko kirjaa, mutta tarinan edetessä yhä enemmän uusia mielenkiintoisia asioita tulee lukijan eteen. Callum vaikuttaa melko räväkältä tapaukselta joka yrittää näyttää kovapintaiselta, mutta kovan pinnan alla löytyy epävarmuutta ja yksinäisyyttä. Ensimmäistä kertaa hän kuuluukin johonkin ryhmään ja saa ystäviä hankalasta alusta huolimatta. Magisteriumin maailma on erilainen ja jännittävä, se tuo tullessaan pahuutta ja hyvyyttä. Loppua kohden tunnelma vähän tiivistyy ja Callum saa tietää miksi hänen isänsä oli niin vastaan koko magian maailmaa. Sanoisinko, että tämä menee enemmän kuin mielenkiintoiseksi. Aion ehdottomasti lukea toisen osan ja kannattaa muidenkin katsastaa tämä jos yhtään kiinnostaa. Kevyttä lukemista jännittävän erilaisilla elementeillä.