Q_Black

Niin se on tämäkin sarja tullut tiensä päähän. Pidin kyllä kirjoista todella paljon vaikkakin näistä ei tullut samanlaista innostusta ja fiilistä kuin BDB:tä lukiessa.

Jim oli päähahmona loistava kuten myös Ad ja Eddie. Pidin näistä kolmesta todella paljon. Tämä viimeinen kirja ei ollut yhtä pitkä kuin aiemmat osat ja tätä lukiessa tuntui, että sivut vaan kuluivat kulumistaan ja ennen kuin tajusinkaan, olin lukenut kirjan loppuun. Pidin tästä osasta paljon ja nimenomaan Sissystä ja Jimistä, ja heidän välisestä kanssakäymisestä. Sissystä kasvoi jotenkin salakavalasti naiivin tytön sijaan nainen joka ei pienestä hätkähdä.

Kirjaan oli upotettu pari ylläriä juonen muodossa ja olin entistä tyytyväisempi kirjaan kun sain sen loppuun. Hyviä kirjoja kaikenkaikkiaan ja mielenkiintoinen juoni ollut alusta asti. Varmasti moni joka lukee Wardin muita tuotoksia tykkää myös näistä.

Melkein tulee ikävä noita karskeja enkeleitä, mutta ainahan nämä voi lukea uudelleen jos siltä tuntuu!

En ole koskaan tuntenut vetoa rikoksen ja murhien siivittämiin kirjoihin koska ne ovat minusta melko tylsää ja masentavaa luettavaa. Tähän sarjaan päätin tutustua siksi, että se on Harrisin käsialaa. Kyllähän näissäkin ratkotaan mysteerejä, mutta huomattavasti kevyemmällä otteella kuin kunnon dekkareissa.

Harper ja Tolliver ovat hyvin mielenkiintoinen kaksikko ja heistä lukee mielellään. Vaikka kirja olikin melko nopeasti luettavissa niin minusta kirjojen sivuilla oli liikaa sitä eestaas soutamista ja paikallaan jankkaamista. En tiedä kuuluuko se perinteisesti rikoskirjoihin, mutta ainakaan se ei saa minun mielenkiintoani heräämään millään.

Hahmoja ja mahdollisia syyllisiä tursui esiin kirjassa melkoinen määrä ja loppujen lopuksi en enää pysynyt perässä kuka oli kukin. Eniten minua ehkä alkoi tässäkin kirjassa kiinnostaa lukijoille heitetty herkku joka ei liittynyt millään lailla kirjan rikoksiin. Minun on pakko lukea seuraava, että tiedän miten tämä asia alkaa edetä vaikkakin tarinan kulku on luultavamminkin melko ennustettavissa.

Ensimmäinen osa oli melkoisen sekava eikä siitä tahtonut oikein päästä jyvälle. Lisäksi se oli jopa tylsä. Toisessa osassa alkaa jo tapahtua. Tarinan kerronta on paljon selkeämpää ja reippaampaa ja tätähän luki jo melkein ilokseen ensimmäiseen osaan verrattuna. Kirjailija on siis kehittynyt tarinan kanssa huomattavasti.

Pidin tämän kirjan juonikuvioista ja uusiin noitiin tutustumisesta. Val ja Nesbitt olivat oikein persoonallisia tapauksia. Annalise sen sijaan alkoi ärsyttää minua suunnattomasti tässä kirjassa. Olisin halunnut vedellä tyttöä pitkin korvia. Hienoa, että tässä osassa Marcuskin pääsi vähän esille. Olen aina ollut ehkä enemmän hyvisten puolella, mutta Marcuksessa oli kyllä sitä jotain mikä pisti fanittamaan häntä ihan täysillä.

Nathanin kyky oli hieno ja erikoinen ja yllätti suuresti kirjan loppupuolella tapahtuva juttu jota en odottanut vielä tässä kirjassa tapahtuvaksi. Kaiken kaikkiaan piristävä lukukokemus vaikkei nyt suosikkikirjoihin lukeudukaan. Jos yhtään pidit ekasta osasta niin kannattaa katsastaa tämä.

Kylläpäs minulla kestikin tämän kirjan lukeminen. Ehkä koulu oli myös osasyynä, mutta toisaalta taas en saanut oikein otetta tähän kirjaan sitä aloitellessani. Kun luin sarjan ensimmäisen kirjan niin rakastuin tähän maailmaan ihan täysin ja tämä lukeutui parhaisiin sarjoihin joita olen lukenut. Edelleen kirjasarja on lähellä sydäntä ja jokainen sen ihana hahmo, mutta ei tullut tämän kirjan kohdalla ihan samanlaista fanityttömäistä innostusta kuin ensimmäisten osien kohdalla.

Minua ehkä myös vähän tympäsi Sebastian-kuvio jolle ei tuntunut tulevan loppua ja lisäksi jotenkin Claryn ja Jacen välinen romanssi tuntui vähän kasaan kuivuneelta siinä missä joskus se sai minunkin sydämeni läpättämään. Ehkä liian pitkälle venytetty "eiii, ei saa koskea"- suhde vei veronsa.

Pienistä pitkäveteisyyksistä huolimatta tämä oli mielenkiintoinen kirja ja todella hyvä päätös hienolle sarjalle. Rakastan onnellisia loppuja ja tästä löytyi ainakin sitä. En kiellä tirauttaneeni muutamaa kyyneltä kirjan loppupuolella. Kyllä näitä hahmoja ikävä tulee, ei voi mitään. Onneks minulla on kaikki kuusi kirjaa hyllyssä odottelemassa uutta lukukertaa!

Hetkeen ei ole ennättänyt kirjoihin tarttua, mutta sain viimein tämän trilogian päätösosan luettua. Sarja vaikutti todella hyvältä ensimmäisen kirjan ja elokuvan katsottuani, mutta kuten moni muukin on sanonut niin taso laskee viimeistä kirjaa kohti. Toinen osa oli vielä ihan kelvollinen, mutta tämä kolmas osa oli melko tylsähkö ja tuntui, että asiat junnasivat vain paikoillaan siinä missä kirjaan olisi voinut ehkä vähän lisää saada aikaiseksi tapahtumaa ja juonenkäänteitä.

Lopullinen juonikuvio oli vähän lässähtänyt ja tuli vähän sellainen "tämäkö oli nyt tässä" - fiilis kun päästiin kirjan loppupuolelle. Yhtä asiaa en kuitenkaan osannut lopussa odottaa ja yllätyinkin todella paljon kirjailijan melko rajuhkostakin päätöksestä tämän kirjan suhteen joka minua hiukan masensi, mutta myös toisaalta toi kirjalle aivan erilaisen lopun kuin mitä moni lukija olisi voinut odottaa.

Ihan lukemisen arvoinen trilogia, mutta tuskinpa toista kertaa tartun näihin kirjoihin.

Kiireet ovat sotkeneet luku-urakkaa ihan täysillä, mutta onneksi pääsi välillä hengähtämään kirjojen pariin. Yleensä kahmaisen nämä kirjat vauhdilla, mutta ajan rajallisuuden vuoksi menikin hiukan pidempään tällä kertaa.

Rakastan tätä maailmaa edelleen hirveästi vaikkakin Wrath päähenkilönä ei herättänyt mitään mielenkiintoa koska ei kuulu lempihahmoihini. Onneksi tässä oli kuitenkin paljon mielenkiintoisia sivuhahmoja pääparin lisäksi.

Laylan kuvio on edelleen mielenkiintoinen, samoin tämän Selenan. Solan systeemistä tosin en oikein vieläkään ole päässyt perille. Mielenkiintoa ja vaihtelevuutta touhuun toivat Wrathin vanhempien kohdat menneisyydestä ja mielenkiintoa herätti suuresti Varjojen Teloittaja-ystävä, mutta muuten kirja oli minusta yllättävän tylsähkö verrattuna pariin aiempaan osaan. Johtunee suurilta osin ehkä juuri päähenkilöistä, mutta kyllä tämän kuitenkin mielellään luki. Seuraavaa osaa odotellessa!

Colesta tuli Väristys-trilogiassa suosikkini joten ehdottomasti piti katsastaa tämä kirja! Siinä missä Gracen ja Samin tarina oli herkkä, surumielinen ja keskittynyt metsiin, tämä kirja keskittyi Los Angelesiin palmujen ja kaiken sykkeen keskelle. Cole palaa omaan julkkiksen rooliinsa nolattuaan itsensä aiemmin lavalla ja uskoteltuaan kaikille kuolleensa. Tällä kertaa paluu tapahtuu tosi-tv:n muodossa.

Cole on sanavalmis ja hurmaa hymyllään kun taas Isabel on tempperamenttinen kaunotar joten draamaa ei ainakaan puutu, ehkä sitä oli melkein jopa liikaakin? Tässä ei ollut tasaisia hetkiä juurikaan vaan tilanne muuttui alituiseen eikä kyllä päästänyt lukijaa nukahtamaan missään vaiheessa.

Kirja oli omalla tavallaan myös surumielinen lueskellessa pääparin omista ongelmista ja niiden kanssa taistelusta.

Täytyy myöntää, että pidin aiemmasta susitarinasta enemmän, tämä tuntui vähän liiankin irralliselta ja oli vaikea yhdistää aiempaan. Viihdyttävää tämä silti oli ja Cole oli edelleen melko hurmaava persoona.

Vaikkakin tämän tyylisiä kirjasarjoja on nyt tullut joka tuutista fantasian ja scifin ystävien nenän eteen niin tykästyin suuresti trilogian avausosaan ja tätä jatko-osaa ei olisi millään malttanut odotella. Lukija pääsi sukeltamaan jälleen kerran muuttuneen Manhattanin korkeuksiin ja sen merkillisiin syvyyksiin.

Ariastakin alkoi tulla esille uhmakuutta vaikka mielestäni on hän oli vieläkin hiukan naiivi jossain määrin. Kaiken kuohuttavaa rakkaustarinaa ei tässä kirjassa pahemmin nähty valitettavasti, mutta syvästön seikkailuja oli melkein yhtä mielenkiintoista lukea. Hunter oli ehkä jopa hiukan ärsyttävä tässä kirjassa. Uusia hahmoja tuli mukaan ja aivan uusia mystisiä juttuja.

Arialla on tuuri matkassaan miettien kuinka moneen kiipeliin hän kirjan kansien sisällä joutuukaan. Loppua kohden alkaakin sitten kunnolla tapahtua ja yllätyin aika paljon tästä eräästä kuolleen mystikon juonikuviosta.

Loppu oli vähän surullinen ja jätti ainakin minut miettimään, että mitä tapahtuu koska se jäi täysin auki. Mielenkiinnolla odotan päätösosaa jota varmaan saa taas odotella vuoden päivät vähintään.

Niin on kolmas osa luettu kotimaista historialliseen maailmaan sijoittuvaa sarjaa. Odotin niin kovasti Adrisia ja Dantea, mutta tässä osassa keskitytäänkin Adrisin lapsiin, Ciaraniin ja Fewrynniin.

Tarina vetäisi jälleen kerran mukaansa erikoisine hahmoineen ja tarinoineen. Pidin hahmojen keskellä pyörivästä juonittelujen verkosta. Jokainen hahmo tuntui olevan vähän pihalla tilanteesta ja lukija kiristelee hampaitaan kirjan ääressä miettien, että "eikö se nyt tajua?!" Juonikuviot olivat siis nokkelia ja otteessaan pitäviä.

Kirjan tapahtumien tahti oli hyvä ja tykästyin tässä osassa kovasti Fewrynniin. Pippurinen punapää, jolla on magiaa veressään. Mutta tottakai Adris ja Dante pysyvät edelleen suosikkeinani!

Loppua kohden alkoi tapahtua ja tottakai kirja jäi jännään kohtaan joten jatkoa odotellaan sitten kieli poskella. Ehkä saamme seuraavaan osaan hiukan ensimmäisen kirjan odotettua romantiikkaa. Pidin ehkä tästä hiukan enemmän kuin edellisestä osasta.

Sookie-kirjat saivat onnellisen loppunsa, nyt on aika sukeltaa Charlaine Harrisin toisen sarjan pariin. Tätä nyt ei voi millään muotoa verrata muihin kirjailijan tuotoksiin ja jotenkin minusta jopa kirjoitustyyli on erilainen. Koska olen fanaattinen romanttisten kirjojen fani, tämä ei ainakaan ruokkinut nälkääni.

Kirjassa on äärettömästi dekkarimaisia piirteitä ja se keskittyy lähinnä kummallisuuksien selvittämiseen kuin mihinkään muuhun mikä aiheutti minun tapauksessani sen, että kirja oli enemmänkin tylsä kuin mielenkiintoinen. En jaksa yleensäkään keskittyä tarinoihin joissa analysoidaan hahmoja ja heidän menneisyyttään ja mikä tapahtuman liittyy kehenkin. Juoni oli minusta jotenkin välillä olematon ja sitten seuraavana hetkenä täysin sekava ja jotenkin liian "helppo".

Jos nyt jotain positiivista etsitään niin kirjahan oli helppolukuinen kuten Sookie-sarjakin joten tämän jaksoi lukea tahdonvoimalla läpi. Ei tämä ensimmäinen osa kauheasti herättänyt ainakaan minun kiinnostustani, mutta luenpa kokeeksi sitten jatko-osan. Joku mahtanee tykätäkin tästä joten kannattaa yrittää lukaista!

Olipas vähän puulla päähän lyöty olo kun suljin tämän kirjan kannet. Täytyy myöntää, että tämä kirja oli hienoinen pettymys. Kirjailijan tavassa kirjoittaa sekä hahmoissa ei ole kyllä mitään vikaa, mutta olin pitänyt tätä niin umpisuomalaisena tarinana kuin olla ja voi ja petyin suunnattomasti, että tähän tuotiin mukaan jotain kreikan mytologiaa ja daimoneita. Vielä sen olisin tajunnut jos kuvio oli jollain tavalla liittynyt suomen mytologiaan tai vastaavaan, mutta kun ei.

Rakastuin ensimmäisessä kirjassa niin silmittömästi suomalaisuuteen sekä Hukkavaaraan, että tässä kirjassa oli shokki lukea myös keijuista ja vaikka sun mistä jotka menivät minusta vähän yli hilseen.

Loppua kohden tietysti saatiin taas vähän vanhoja kipinöitä syttymään mikä oli mahtavaa, mutta nyt toivon käsi sydämellä, että seuraava osa lupaa jälleen kerran suomalaisuutta yli äyräiden sekä Hukkavaaraa. En tunnistanut tätä oikein Susiraja-sarjan kirjaksi. Ei tämä nyt mikään huono kirja ollut, mutta tarina hyppäsi kyllä minusta vähän harhapoluille. Jatko-osaa odotellaan siis kovasti jotta nähdään mitä tuleman pitää.

Ensimmäinen osa ei kyllä vetänyt positiivisesti mattoa jalkojen alta eikä myöskään kirjaan perustuva tv-sarja, mutta siltikin minun piti päästä käsiksi tähän toiseen osaan. Odotin vähän kauhun sekaisin tuntein mitä on tulossa, mutta yllätyin positiivisesti. Siinä missä ensimmäinen osa vaikutti suoraan jostain tv-sarjan käsikirjoituksesta repäistyltä niin tämä toinen osa oli jo luontevampi kirjoitusasultaan. Se ei ollut niin töksähtelevä ja tapahtumat eivät vaihtuneet niin hirveällä vauhdilla tilanteesta toiseen.

Hiukan tosin mietin mistä uudet hahmot tähän noin vain tupsahtivat, mutta eteenpäin lukiessa tämäkin asia selkeenyi. Tässä osassa pääsi hiukan enemmän sisälle nymfien maailmaan ja tulipa matkan varrella muutama yllärikin vastaan.

Tämä kirja kertoo nymfien tarinaa vuoden jälkeen edellisestä kirjasta joten paljon on tapahtunut ja pidin erityisesti kirjan loppupuolesta koska siellä alkoi tapahtua toden teolla ja Didistä tuli esiin aivan uudenlaisia mahtavia puolia.

Vaikkei tämä sarja nyt nouse suosikkeihin niin aion kyllä katsastaa myös seuraavan osan koska palan halusta tietää mitä tapahtuu seuraavaksi!