Mahtava jatko Lohikäärmelaivat-sarjalle. Taas Weis ja Hickman onnistuivat kirjan kanssa. Esiin tuli taasen petturuus ja rakkaus, joka on vain hyvä. Esimerkkinä on yksi tyyppi (en muista nimeä), johon Skylan oli aikoja sitten luottanut ja luullut kuolleen, petti oman kansansa hyötyäkseen heidän kuolemastaan. Pidän tässäkin kirjassa juonesta ja siitä, miten se on toteutettu. Karmivia, hauskoja ja surullisia kohtiakin löytyy. Päätä huimaava ja erittäin mahtava kirjasarja jatkuu. Viimeisiä kirjoja odotellessa...

Erittäin mahtavasti aloitettu kirjasarja. Parhaimpia kirjasarjoja, joita olen lukenut. Juonenkäänteet on tehty hyvin ja kirjassa on tiettyä petturuutta, hauskuutta, synkkyyttä ja kolmiodraamaa. Ajojahtejakin on, mutta mielestäni ei tarpeeksi. Jumalten taistelut ovat erittäin hyvin kirjoitettu, ja se, miten Weis ja Hickman kirjan kirjoittivat, on aivan mahtavaa. Seuraava juttu on se, minkälaisen kuvan sain päähenkilöstä,Skylanista. Vaikka kateus tekeekin Skylanin heikoksi, hän on mahtava taistelija ja vahva mieli. Hän on kuitenkin heikosti musertuva Aylaenin, Tytön, jonka hän on aikonut ottaa vaimokseen, takia. Aylaen kuitenkin oli rakastunut toiseen, ja hän piilotti sen Skylanilta. Eli Skylan vaikuttaa vahvalta ja väkevältä sekä psyykkisesti että fyysisesti, mutta kuitenkin musertuvalta. Eli siis kunnon kirja, joka saa mukaansa alusta lähien tempaisten mukaansa päätä huimaavaan seikkailuun.

Jatkuu edelleen mahtavana suosikkisarjanani. Edelleen mahtavaa kuvailua ja tekstiä. Edelleen hyvä juoni. Hyvin ajateltu Eragonin ja Saphiran toimiminen erillään. Että Eragon menisi urgalin kanssa kääpiöiden luokse ja Saphira jäisi puolustamaan vardeneita. Viimistä kirjaa odotellessa...

Juoni on edelleenkin mielenkiintoinen kuin ensinmäisessäkin. On helppoa kuvitella kirjan kohtauksia kuten ekassakin. On mukava lukea, miten Rorankin liittyy tarinaan mukaan kunnolla. Selvää on ollut tähän asti Eragonin rakkaussuhteet Aryaan. Eragon tietää, ettei hän saa Aryaa itselleen, koska heillä on yksinkertaisesti liian monta vuosikymmentä välissä, että alkaisi kuvottaa. Samoin on Saphirankin kohdalla. Saphira luuli aluksi, että hän ei näe ketään muuta kuin Shruikanin omasta rodustaan. Mutta kun hän näki Glaedrin, hän luuli, että Glaedr on se, jonka kanssa he laittaisivat rotunsa uuteen uskoon. Mahtavaa tekstiä.

Hyvä kirja, hyvä juoni, hyvä ajattelutapa. Yksi parhaimpia kirjasarjoja. Pidän kirjailijan omalaatuisesta tavasta ilmaista taruolentojen ikuisuus ja ystävyys. Harvoin tulee tämän kaltaisia kirjoja vastaan, ja varsinkaan esikoiskirjoja ei tule näin mahtavia.