Velma

Hankin tämän omaksi joskus kymmenen vuotta sitten sillä suosituksella, että tämä on kirja kirjoista jokaiselle tosilukijalle. Ei olisi kannattanut hankkia eikä lukea, vaan käyttää tämäkin aika johonkin toiseen kirjaan.

Kirjat on kyllä teemana osassa kirjaa, mutta väleihin on ängetty pätkiä jotain ihan muuta fiktiivistä tarinaa, joka alkaa aina yllättäen ja päättyy yhtä yllättäen eikä sama tarina jatku enää myöhemmin. Tipahtelin kärryiltä siis koko ajan eikä tässä alun jälkeen olleista mikään sivujuonne ollut sellainen, että olisi kiinnostanut seurata. 

Erittäin sekavaa settiä useamman metatason kanssa. 

Luin tämän aikoinaan silloin uutena ja nyt reilun kymmenen vuoden päästä uudestaan. Itse tykkäsin tästä ensimmäisellä kerralla enempi kuin nyt uusintalukukerralla. Nuortenkirjojen kategoriassa tämä on keskitasoa ja sisältää sitä perusteiniarkea seurustelusuhteineen. Kurkistus tulevaisuuteen Facebookin kautta oli ideana hyvä, mutta ei kuitenkaan ole oikein kestänyt aikaa, koska Facebook ei ole samanlainen hitti kuin tuolloin. Tämä ei siis todennäköisesti uppoa enää nykyteineille luettavaksi, vaan enempi niille entisille teineille, jotka olivat aikoinaan Facebookissa liiankin kanssa. 

Käännöstiede on fiktiokirjan teemana kiinnostava. Alkupää oli hyvä, mutta sitten loppua kohden tarina heikkeni eikä ollut enää yhtä hyvä. Ehkä olisi toiminut paremmin lyhyempänä kirjana?

Tämä oli ensimmäinen Enorannan kirja, jonka luin. Oli kyllä todella hyvä, vaikka olisin tykännyt varmasti vieläkin enemmän nuorempana. Tässä oli samaan aikaan sekä uusia että vanhoja elementtejä, joiden yhdistelmä toimi. Taikakoulusta olisin halunnut lukea enemmänkin. 

Luin tämän äskettäin uudestään ja tykkään edelleenkin viiden tähden edestä. Kirjassa on aika vetävä juoni, kiinnostavia hahmoja ja kiinnostava ympäristö. Tässä ei kuitenkaan ole sorruttu kehittelemään ja kuvailemaan liikaa maailmaa ja sen asukkeja, koska itse en yleensä sellaista välitä lukea kovin pitkään. Perinteistä fantasiaa tämä ei toki muutenkaan ole. Kuvituksesta plussaa.

Löysin kirjan vahingossa kirjaston normaalista romaanihyllystä ja nappasin sen mukaan retrotyylisen kannen perusteella. Vaikka olenkin 80-luvun lapsia, niin sen ajan populaarikulttuuri ei ole ominta alaani, kun olen silloin ollut liian nuori. Tietämättömyys aiheesta ei lukiessa haitannut eikä toisaalta kaikkea uutta myöskään tullut tulvimalla. Kirjan paksuuskin kerkisi hetken aikaa epäilyttää siinä vaiheessa kun tajusin aiheen, mutta oikeasti tämä oli tosi koukuttava. En edes kerinnyt lukiessa huomata mitään epäloogisuuksia tai epäuskottavia kohtia.... En ole kovin paljon dystopioita lukenut, että voisin niitä kunnolla vertailla, mutta silti tämä on sieltä lajityypin parhaasta päästä.

Tämä on Paasilinnaa parhaillaan. Tarina alkaa yhdenlaisena ja päättyy monen mutkan kautta erilaisena kuin mitä alussa olisi voinut kuvitella. Kirja on kirjoitettu 1992 ja iso osa sen tapahtumista sijoittuu 2000-luvun puolelle. Nyt on taidettu jo ohittaa ainakin melkein kaikki kirjassa kuvattu aika ja jälkiviisaasti on helppo todeta, että ei ihan mennytkään kaikki samalla tavalla kuin kirjassa. Kuitenkin tapahtumat on sen verran realistisia, että niinkin olisi voinut käydä, mutta katsotaan osuuko tapahtumat kohdalleen myöhemminkään.

Tämä on ehdottomasti Paasilinnan kirjojen huonoimmasta päästä. Jaksoin kuitenkin loppuun asti, vaikka teki mieli jättää kesken. 3000 vuoden takainen Suomi ei ole hyvä lähtökohta kirjalle eikä siitä oltu saatu irti mitään erityisen kiinnostavaa eikä myöskään onnistuttu saamaan tylsästä teemasta hyvää kirjaa, missä Paasilinna on joskus toiste onnistunut.

Tykkään Paasilinnan kirjoista keskimäärin muutenkin, mutta tämä oli nyt äskettäisellä uusintaluvulla siitä parhaasta päästä. Kirja tarjoilee muun muassa puhuvia hevosia ja yhden vaihtoehdon siitä, miten ihmiskunta katoaa hitaasti maasta, kun syntyvyys loppuu. Ei ehkä ihan tyypillisin dystopia, mutta toisaalta sopiva Paasilinnan normaalille kohderyhmälle. 

Pidin tästä vähän enempi kuin ensimmäisestä osasta, tässä oli jo päästy eri tavalla vauhtiin ja tyyli alkoi tuntua paremmalta. Ensimmäisen osan kohdalla oli olo, että tarina olisi kannattanut tiivistää yhteen kirjaan, mutta tässä ei enää  niin selkeästi tuntunut samalta ja lopullisesti sitä voi arvoida vasta viimeisen kirjan lukemisen jälkeen. Tämä ei myöskään tuntunut siltä, että kyseessä olisi vain joku väliosa trilogian alun ja lopun keskellä, vaan ihan itsenäiseltä kirjalta. 

Tämä oli todella hyvä ja olisi kannattanut lukea jo paljon aiemmin, mutta siitähän ei voinut olla etukäteen varma. Tarina vei mukanaan ja harmitti, kun kirja loppui liian aikaisin. Tässä olisi ollut aineksia pidempäänkin kirjaan, kun joitakin asioita olisi voinut käsitellä tarkemminkin ja joistakin sivujuonteista saada enempi irti. Tätä voi kehua myös kielellisistä ansioista. 

En ole ihan varma, mitä kirjalta odotin, mutta tämä oli erilainen kuin mitä luulin. Ei huono kuitenkaan, koska jaksoin kuitenkin lukea tämän loppuun ja pistin jatko-osankin jo varaukseen kirjastosta. Vähän kyllä epäilyttää, onko tarinassa riittävästi ainesta kolmeen kirjaan.... Ainakin tämän osan perusteella tiivistämisen varaa olisi, koska välillä tunnuttiin etenevän vähän turhan hitaasti tai keskittyvän johonkin epäolennaiseen. Tykkäsin kirjassa erityisesti tapahtumaympäristöstä erämaiden pikkukaupungeissa ja menneen ajan hengestä.