Nyt kyllä hieman petyin. Olin odottanut viimeistä osaa 2.kaudesta innolla, mutta päätös olikin näin kämäinen. Mitään ei sinällään tapahtunut. Tilanne oli koko ajan päällä, mutta sekään ei ollut mitään isoa. Ajattelin takakansi tekstin perusteella, että nyt tapahtuisi se loppuhuipennus, mutta niin ei käynyt. (Tosin uskon, että sivumäärän rajallinen luku on syy pää tähän lyhkäiseen, tönkköön loppuun) Kaikenkaikkiaan hienoa Soturi-Kissojen jatkajaa, vaikkakin juoni sai pettymään. Kolmannen kauden alkamista odotellessa!

Aloitetaan kannensuunnittelusta: Kannen suunnittelu on mielenkiintoinen ja pidän siitä, vaikka näissä on tätänykyään vähän liian fantastisia juttuja (Kuut ja tähdet esimerkiksi), mutta aiheeseen liittyen sopiva Sitten sisältöön: Kolme outoa nimeä samassa kirjassa? Oravaliito, Lukkikoipi ja Lehtilampi. Lehtilampi on ihan kiva nimi vielä, mutta Oravaliito? (Liito-orava, oravaliito) kuulostaa tyhmältä ja Lukkikoipi? Miksei esimerkiksi Lukkijalka, vaikka se aika yleinen onkin? Uuden seudun kuvaileminen on onnistunut hyvin ja mukaan tempautui kuvallisesti, kuten aina, joka antaa plussaa. Eritoten pidin kirjassa nyt siitä, että Haukkahalla ei ole ilmiselvä vihollinen tai ystävä. Valehteleeko se siitä, mitä Mutakynsi kertoi vai ei? Tämä on mukavaa vaihtelua liian ilmiselvään juonenkulkuun. Kun Tulitähti tuli metsään kaikki tiesivät, että Tiikerikynsi oli se paha ja se piti voittaa. Se oli liian ilmiselvää, mutta nyt Haukkahalla, hänen poikansa onkin ehkä viekkaampi tai sitten ihan oikeasti kunnon soturi. Jään innolla odottamaan seuraavaa osaa! Saisi tulla nopeasti kyllä! Luin kirjan päivässä!

Harmaaraitaa käy sääliksi, mitähän tapahtuu seuraavaksi? D: Jännitys nousee, joka tekee kirjasta neljän tähden arvoisen. En osaa oikein kertoa muuta tästä. Perussettiä Soturikissoista.

Aika perusjuoneltaan, mutta mukavuutta lisäsi kohtaus, jossa Sulkahäntä kuoli. Kierolla tavalla siis. ; 3; Sulkahäntä parka. Hahmo olisi kyllä saanut elää paljon pidempään! Kiinnostus herää ja oli pakko ostaa seuraavakin osa.

Eritoten pidin kirjassa siitä, että se ei lähtenyt perusjuonta, joka kertoo vain metsän tapahtumista ja reviiririidoista, mistä miltein koko ykköskausi oli kasattu. Ja plussan tekee se, että päähenkilönä ei enää nähdä Tulitähteä vaan se vaihtuu Tiikerikynnen pojaksi, eikä edes Tulitähden lapseksi. Kiinnostus herää, joka pakotti ostamaan seuraavankin osan.

Ruoskaa kävi sääliksi. Suomeksi käännettyjen kirjojen kanssahan ei tule siis ilmi Ruoskan ja Tiikeritähden yhtenevyyttä ja Ruoskan katkeruutta häntä kohtaan. Minusta Tiikeritähti kuolema oli oikeutettu teko Ruoskalta. Tiikeritähti oli kuitenkin aiheuttanut vain pahaa ja tappanut useita kissoja, yli sen yhdenksän hengen, mitä hän sai. Ensimmäisen kauden huipentuma, eli ehkä parhain kirja ensimmäiseltä kaudelta.

Ehkä surullisin kirja tähän mennessä. Jopa itkin Sinitähden kuollessa ja kuullessani hänen viimeiset sanansa. ; 3 ; Tiikeritähti ei ollut mikään hirveän suuri yllätys. Oli aika ilmiselvää, että kun Varjoklaani oli heikoilla ja julma \"pimeä\" Tiikerikynsi häädettiin, että hän marssisi oikopäätä Varjoklaanin ottamaan sen haltuunsa. Kirja oli perus SoturiKissa sarjan menoa. Vauhdikasta ja jännittävää, mutta välillä hieman ennalta arvattavaa.

Tiikerikynnen paljastuminen oli jo tiedossa, joka teki kirjasta hieman tylsän, mutta asian korjaa se, kuinka uudet vaarat vaanivat. Sinitähden ylireagoiminen otti hieman päähän. Ei yhden petturin paljastuminen voi herjauttaa häntä noin pahasti, vaikka hän vanha onkin. Eihän joukkiosta paljastunut kuin yksi petturi, joka oli aiheuttanut kaiken. Siksi se hieman otti päähän. Muuten mainiota luettavaa :3

Kirja menee tässä vaiheessa juuri ylämäkeä, mikä on perus juoni kirjoissa. Salaisuuksien metsässä jutut alkavat nousta päälaelleen ja osa alkaa paljastua, joka tekee kirjasta hyvin toiminnallisen ja nopeaa luettavaa. Mainiota kuten edeltäjänsäkkin :D

Tuli ja jää seuraa edeltäjäänsä mallikkaasti ja pysyy yhä mielenkiintoisena luettavana. Jo tässä kirjassa tajusin heti Tiikerikynnen olevan petturi. Se oli ehkä jotenkin liiankin ilmiselvää, joka ärsytti itseäni suuresti. Olisi ollut iso käänne, jos Tiikerikynsi ei olisikaan ollut petturi vaan joku muu, joka olisi nostattanut kirjan tähdet täyteen. Mutta mainiota luettavaa silti :)

Villiin luontoon oli ensimmäinen kirja romaaneista, jonka olen lukenut vapaatahtoisesti. En muista, mistä päädyin/sain kirjan käsiini ja lukaisin aloitusluvun. Kiinnostukseni nousi ja kohta olinkin jo lukenut koko kirjan ja halusin lisää. Kirjan kirjoitustyyli ja tapa on mitä mainion. Puhutaan \"kissojenkieltä\" eli esim \"kaksijalka\" tai \"ukkospolku\" ja kissat ovat aivan tavallisia, eikä mitään superfantasioituja laaserkatseisia mutantteja. Tämä tekee kirjasarjasta erittäin hyvän. Villiin luontoon tempaisee mukaansa heti ensimmäisestä kappaleesta. Ruskan käyttäytymiseen pystyy samaistumaan, joka herättää kiinnostuksen lähteä metsään, kuten Ruskakin teki. Mainio, ensimmäinen osa, parhaimmasta kirjasarjasta, jota olen lukenut. 5/5

Ehdottomasti tähän mennessä parhain Soturikissat sarjan kirjoista! Pidin eritoten siitä, että tämä erikoisseikkailu todentotta oli erikoisseikkailu, eikä perustunut vain metsän tapahtumiin, vaan aivan toisaalle tuoden paljon uutta jännitystä sarjaan. Rakastin sitä, että kirja oli myös paksu <3 Vaikkakin luin tämän parinpäivän sisään <3 Nyt odottelemaan kakkoskauden kirjoja jo innolla!