Kirjaneito

Voi että tätäkin tuli odotettua! Laskin kuukasia, viikkoja ja päviä Perillisen ilmestymiseen ja ostin sen heti kun se löytyi kaupoista. Seuraavat kaksi päivää kuluivatkin sitten tämän upean teoksen parissa.

Perillinen-sarja huipentui mielestäni upealla tavalla josta ei puutunut jännitystä tai taistelua. Luin kirjaa suurella omistautumisella ja tunteella. Erityisesti rakastin lukemista Saphirasta joka on lempihahmoni.

Loppu oli mielestäni jollain lailla samanlainen kuin Taru sormusten herrasta trilogiassa. Yhtälailla surumielinen ja haikea, kun päähenkilö lähtee eikä koskaan palaa... Itseäni tämä suretti, sillä olisin toivonut onnellista loppua Eragonin ja Aryan välille.

Täytyy sanoa että olin epäileväinen kirjan suhteen. Pidin ensimmäisestä trilogiasta paljon ja pelkäsin että nämä seuraavat osat tuntuisivat väen vängällä jatketuilta.

Toisin kuitenkin kävi. Pidin siitä että koko ongelma juonsi juurensa Claryn toiveesta enkelille Lasikaupungin lopussa. Kuitenkin tämä usein jatko osissa toistuva kuvio- poika ja tyttö saivat toisensa mutta poika alkaa yllättäen vältellä tyttöä, ärsytti.

Simon toimi kertojana hyvin ja alan vihdoin itsekin tykästyä tähän hahmoon jota ensin inhosin. Pidin myös Jordanista ja elättelen toiveita hänen ja Maian välille!

Tiivistetysti, en malta odottaa seuraavan osan suomennosta!