lolde

Harper Connelly -sarjan viimeinen osa ilahduttaa jälleen jännittävillä juonenkäänteillä ja mukaansatempaavalla tarinalla. Harper saa tietää kammottavia totuuksia perheestään ja vihdoinkin hän saa päätöksen myös siskonsa Cameronin katoamiselle. Siskon katoaminen on ollut niin paljon kirjoissa esillä että olisin halunnut vähän jotain erilaista ja täysin odottamatonta sen saralla, nyt lopputulos ei tullut niin kauheana yllätyksenä, vaan myös tämä kyseinen vaihtoehto välähti mielessäni useaankin otteeseen.

Kiersten White on onnistunut luomaan piristävää vaihtelua yliluonnollisten olentojen maailmaan ja keksinyt aivan toisenlaisen tarinan. Kirjan juoni on mukaansatempaava ja innostaa erilaisuutensa takia lukemaan kirjan vauhdilla loppuun.

Taas yksi kirja jonka lukemista olen lykännyt aivan turhaan, pidän kirjan juonesta ja koko kirjan ideasta muutenkin, eikä erilaisilta tunnetiloiltakaan voi välttyä, kirja alkaa heti surullisissa tunnelmissa, mutta matkan aikana mukaan mahtuu myös huvittuneisuutta ja vihastumisia. Myös kirjan hahmot ovat omia persooniaan, joista oli helppo löytää omat suosikit ja inhokit.

Paljastettu oli tekstiltään tähän mennessä paras, kirjassa ei ollut niin paljoa kinastelua sun muuta ylimääräikstä ja turhaa, mitä muissa kirjoissa oli. Myös Zoey alkoi tuntua jopa siedettävältä, luultavasti johtuu mustan magian vaikutuksesta häneen, mutta se kelvatkoon. Täytyy kuitenkin sanoa, että valitettavasti tämäkin osa edeltäjiensä tavoin junnasi aika ajoin paikoillaan.

Kirjan alku tökki aika paljon, eikä ollut mitenkään mielenkiintoista luettavaa. Oikeastaan vasta kirjan loppupuolella kiinnostukseni heräsi ja kirjassa alkoi tapahtua. Tällä kertaa kirjassa oli todella odottamaton loppu. Loppu oli paitsi yllättävä ja tuli täysin puun takaa, mutta myös surullinen.

Kirjan juoni tuntui aluksi jotenkin paikallaan junnaavalta, eikä tuntunut keskittyvän kuin Tobiaksen ja Trisin kiukutteluun toisiaan kohtaan. yli 200 sivua luettuani ajattelin jo että kirja on täysi floppi, mutta sitten tapahtumat alkoivat rullata, juurikin siinä vaiheessa kun pariskunnan tiet erosivat hetkeksi.

Kirjan alku tuntui taas vain samojen asioiden toistamiselta, kuinka Harper sai kykynsä, perhetaustoista ja niin edelleen. Kun oltiin päästy tämän esittelyvaiheen yli alkoi Harrisin luoma jännittävä juoni, jossa ei juonenkäänteiltäkään voitu välttyä.

Tämä toinen osa oli mielestäni aikamoinen pettymys. Ensimmäinen osa jäi niin jännittävään kohtaan, mutta tämä seuraava osa ei tuntunut edistävän juonta juuri ollenkaan.