Lilli Pii

Välillä kiinnostava, välillä mahdottoman tylsä. Kerrasaan hyvä. Kirjan päähenkilön tavoin minua harmitti, ettei Pup-myyrää ollutkaan. Tuntui myös mahdottomalta, että kaikki projektista vastaavat oli jontenkin suljettu pois, Dandinia lukuun ottamatta. Kirja ansaitsee nejä tähteä.

Kirja oli todella hyvä!! Ei yhtään haitannut että kirja oli pelkkää taistelua.

Tämä kirja ei ollut suosikkejani, mutta silti hyvä, sillä Soturikissat ovat niin hyviä, että suosikkeihin pääsevät vain harvat ja valitut. Vihaan Solia, enkä ymmärrä, miksi ne halusivat löytää sen. Kirja oli täynnä mahtavia isoja kohtauksia, joista suosikkini oli Närhitassun aikamatka. Isot kohtaukset ovat mahtava juttu, mutta jotku kirja vain ovat parhaita. Leijonaroihu on vähemmän ärsyttävä ja Tulitähden hyypiöintikin on laskenut huomattavasti. +Plussat siitä+

Ja antakaa kun korjaan arvosanani. Viisi tähteä!!!

Surullinen loppu!
Kirja oli jännittävä, mutta edellinen osa oli parempi. Olisin halunnut Kallikin pitävän Kissimin. Ja Ujurakin kohtalo oli hirveä. Juuri kun se oli saanut omat luvut kirjaan. Kallik alkoi vaikuttaa selvästi naarasmaiselta vasta kun sillä oli Kissimi. Toki siis tiesin että se oli naaras. Lusan luonne on aina ollut selkeästi naarasmainen. Aloin pitää Toklosta taas pitkästä aikaa. (Edellinen kerta: Matka alkaa.) Minusta lopussa Ujurakin tarina sulkeutui liikaa. Muilla tarina jäi liian auki. En myöskään heti käsittänyt että Ujurak oli poissa. Se oli niin keskeinen hahmo. Eräässä Kallikin luvussa sanottiin, että he söivät Toklon ja Lusan pyydystämän jäniksen. Mietin missä se neljäs on. Luin kirjan kolmessa päivässä. Tarina jäi niin auki, että se voisi mielestäni jatkua vaikka niin, että Kissimi kasvaisi isommaksi ja alkaisi etsiä pentuna tapaamiaan karhuja.

Pidän tästä. Vihdoin olen sopeutunut päähenkilön vaihdokseen ja alkanut tajuta, että ei se Tulitähti palaa enää päähenkilöksi. Vatukkakynnellä on tukalat paikat. Ei se olisi halunnut tappaa ketään. Ne muut olivat ihan "Vätukkakynsi on petturi." Tuhkapentu on suosikki hahmoni. Onhan hän aivan erityinen pentu, joka ei päässyt toteuttamaan kohtaloaan ja sai uuden mahdollisuuden.

Varoitus: sisältää kirjan lopun! I <3 this! Alusta en kiinnostunut hirveästi. Kirjassa ei mennyt kauan. Odotan seuraavaa osaa innolla, sillä kirja loppui jännittävään kohtaan: "Aika valita Lykky. Aika valita, kummalle olet uskollinen." Suuri koirasusi astui lähemmäs Lykkyä ja Lykky värisi kauhuissaan. Ehkä valinta ei ollutkaan hänen. Ehkä oli vain aika kuolla.

Kansi oli apuna, kun ne kiipesivät. Oli vaikea päätellä, missä mennään. Kuvittelin sammalkukkametsän väärään paikkaan, kun sekoitin paikan vällillä hiukan Usvasaareen,(Orrinin tapahtumapaikkaan,)kun sarjat ovat niin samallaisia. Välillä päähenkilön nimi oli Matias ja joskus Mathias. Rasittavaa kun rotat ovat pahiksia. Mitä ne ovat tehneet? Levittäneet ruttoa? Ei suinkaan. Rotissa oli kirppuja. Kirput niitä taudin tartuttajia ovat. Pitäisi kirjoittaa kirja mustasurma-ajalta rottien näkökulmasta! Ne kärsivät paljon pahemmin kuin ihmiset. No takaisin kirjaan. Rotilla oli tyhmä silmän väri. Ei rotilla voi olla kellanvihreitä silmiä! Niillä on vain kolmea silmän väriä: a)siniruskeat:ruskea pallero, musta piste keskellä, sininen reunus.(yleisin) b)rubiinit:kauttaaltaan tumman punaiset.(vain vaaleilla rotilla)c)punaiset:kuttaaltaan punaiset.(ainoastaan albiinon eli valkean puna silmäisen).Metusalemin sekä apotti Mortimerin kuolema harmittaa. Se arvoituksen ratkominen oli hauskaa. Mutta se ei että miekka ei ollutkaan siellä. Miksiköhän Matias selvisi, vaikka Cluny tökki sitä myrkky piikillä. Pidin kirjasta, vaikka huommauttelemista olikin.